 |
|
Menomesta briardeille ja briardinmielisille Agility on vauhdikas taitolaji, jossa briardin nopeus, ketteryys ja nopea reaktiokyky pääsevät oikeuksiinsa... esiintymishalusta puhumattakaan! Ohjaaja ei valitettavasti vastaavine kykyineen luontaisesti yllä lähellekään briardinsa kivenkovaa tasoa. (Ohjaajalla on usein hidas reaktiokyky ja häneltä puuttuu luontainen ohjaamiskyky.) On briardeja, jotka kyllästyessään ohjaajan matelemiseen radalla, syöksyvät vaativimmille esteille esittämään väliohjelmaa... kaikkihan ovat nähneet koiran hyppäävän! On briardeja jotka haluavat olla maalissa ennen ohjaajaansa varmistamassa, että ablodit saa se kenelle ne kuuluvat. Tärkeintä on olla nopein, joten silmät voi ummistaa toisarvoisille seikoille, kuten rimanputoamisille ja kontaktivirheille. On myös briardeja, jotka eivät ole ymmärtäneet agilityn syvintä olemusta ohjaajan näkökulmasta. Heillä on oma näkemys. (... ei ole vaikea arvata kumman agilitynäkemys tulee ristiriitatilanteessa toteutetuksi!) Menohirmu voi yllättäen rauhoittua esim. maneesissa, jossa esteiden lomassa on mukava imuroida hevosen kikkareita. Helteisenä kesäpäivänä järven rannalta löytyvä kisapaikka taas voi aktivoida rauhallisemmankin yksilön: samalla kun briardisi moikkaa yleisön ja tsekkaa vastakkaisen sukupuolen edustajat, pulahtaa se jo virkistävään kylpyyn ja säntää takaisin radalle täynnä pursuavaa toiminnanhalua. Miksi briardi ei sitten toimi niinkuin ohjaaja haluaa, vaikka agilityrata menomestana on briardin makuun ja homman hauskuus on mennyt kummallakin veriin?? Yleinen syy on se, että vaikeaselkoisesta ohjaajasta on vaikea saada selvää! Jos briardi saa selville vain sen, että agilityradalla tehdään jotain hauskaa... jäljelle jää monta eri tapaa suorittaa rata niin, että briardia huvittaa. Briardi tulee siis ensiksi saada ymmärtämään miten esteet suoritetaan, ja ohjaajan täytyy oppia ohjaamaan. Kuma-ruusuke kädessään onnesta hehkuva ohjaaja on tämän jälkeen briardille helppo tapa varmistaa, että kisamaksu maksetaan toistekin. Briardille agility on helppoa, ohjaajan on syytä panostaa harjoitteluun ollakseen radalla briardinsa arvoinen! Tavoitteena on koiran ja ohjaajan saumaton yhteistyö, ja se saavutetaan yhdessä ahkerasti harjoittelemalla. Agility on taitolaji Agilityyn kuuluu 12 erilaista estettä. Kilpailurata koostuu maksimissaan 20 esteestä, jotka tuomari valitsee ja sijoittaa radalle haluamallaan tavalla. Esteiden suoritusjärjestys on merkitty numeroilla ja ennen kilpailua kilpailijat (ilman koiria) tutustuvat rataan ja koittavat kuumeisesti painaa suoritusjärjestyksen mieleensä. Rataan tutustumisen yhteydessä pyritään myös kartoittamaan radan 'ansakohdat', joista selviytyminen vaatii hieman ylimääräistä reaktiokyvyn virittelyä! ('Ansoja' ovat esim. kohdat, joissa koira helposti tulkitsee jonkun hauskan esteen seuraavana suoritusvuorossa olevaksi, vaikka se ei sitä missään nimessä ole!) Tuomari määrittelee radalle ihanneajan, jonka puitteissa rata tulisi suorittaa. Tarkoituksena on suorittaa rata virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Virhepisteitä parille tulee estevirheistä 5vp/virhe (esim. kontaktivirheet ja rimanputoamiset) ja kieltäytymisvirheistä 5vp/virhe, joita kertyy jos koira ajautuu suoritusvuorossa olevan esteen ohi ja joutuu palaamaan esteelle, tai pysähtyy esteen eteen. Kieltäytymisvirheen saatuaan koiran tulee suorittaa este hyväksytysti ennen seuraavalle esteelle menoa, tai muuten pari hyvätään. Virheitä ropisee lisäksi 5vp, joka kerran kun ohjaaja koskee koiraan tai esteeseen. Virhepisteitä tulee myös ihanneajan ylittävistä sekunneista piste/sekunti. Hylätyksi pari tulee esim. kolmesta kieltäytymisestä, jos koira menee väärälle esteelle tai suorittaa esteen väärään suuntaan, jos koira poistuu radalta tai tekee tarpeensa radalle. 'Hylly' tapahtuu salamannopeasti ja silloin kun sitä vähiten odottaa, Ei ole montaakaan kilpailukirjaa mihin se ei olisi salakavalasti onnis tunut livahtamaan. Tärkeä ja jännittävä osa agilitya onkin vältellä 'hyllyjä' ja selviytyä maaliin. Tarkka selostus virheistä ja hylkäämissyistä löytyy Kennelliiton agilitysäännöistä, jotka kannattaa lukea huolella kannesta kanteen. Tokosta ja pk-kisoista poiketen höpöttäminen radalla on sallittua. Koiraa saa siis kehua ja kannustaa kesken kisan. Agility ei ole nopeusjuoksukilpailu. (Ainakaan jos haluaa kivuta seuraavaan luokkaan tai kiillotella pokaaleja...) Agility on taitolaji! Tavoite on siis suorittaa rata niin nopeasti, kun sen kyseinen pari ilman virheitä pystyy suorittamaan! Agilityssä kilpaillaan kolmessa luokassa (I, II ja III). Radan vaikeusaste ja ihanneaika vaihtelevat luokan mukaan. Tulos määräytyy kokonaisvirhepisteiden mukaan: Sijoitus määräytyy ensisijaisesti virheiden mukaan, mutta jos virhepisteet ovat useammalla parilla samat, määrää sijoituksen radan suoritukseen käytetty aika. Ykkösluokassa kolmella kumalla saa agi-sertin, joka oikeuttaa luokanvaihtoon. (kumat täytyy olla kahdelta eri tuomarilta) Kakkosluokasta kolmosluokkaan siirtymiseen vaaditaan kolme 0-kumaa, joiden lisäksi tulee sijoittua kolmen parhaan joukkoon. Mitä agilitybriardilta vaaditaan? Useimmat briardit pitävät agilitystä ja laji sopiikin briardeille oikein hyvin, olipa ohjaaja sitten kiinnostunut kotikoiran hauskasta aktivoinnista tai kilpailemisesta. Kilpailuissa menestymiseen rotu ei ainakaan ole este, sillä useampikin briardi on viilettänyt EM-kisa-areenalla, ja onpa briardi ollut voittamassa joukkue-Euroopanmestaruuttakin Sveitsin joukkueessa, Suomessa briardeja kilpailee kaikissa luokissa ja menestyskin on ollut hyvää. Mitä agilitybriardilta vaaditaan? Agilitykoiran tulisi olla suhteellisen terve (esim. lonkiltaan) ja ikää tulisi olla sen verran, että luusto on ehtinyt kehittyä. Isolle koiralle sopiva ikä aloittaa agilityn täysipainoinen harjoittelu on 15kk. Sitä aikaisemminkin voi toki harjoitella joitain esteitä, ohjaamista ja tottelevaisuutta. Agilitykoiran ei tarvitse osata mitään tottelevaisuuskokeen erikoisliikkeitä, mutta alokasluokan liikkeiden (istu, maahan, seiso, paikka, tänne, seuraa) hallinta on tarpeen. Agitokoa treenataan agilitynkin yhteydessä, mutta harjoittelua helpottaa huomattavasti, jos koiralla on jonkinverran hajua tottelevaisuusliikkeistä jo agilityyn tullessa. Hauskojen tottistreenien lisäksi agitokoon kuuluu mm. suuntakäskyjen opettelua (eteen, oikea, vasen), hallinnan harjoittelua ja ohjaajan ja koiran kontaktiharjoituksia. Briardi ei kauaakaan voi vastustaa kiusausta esitellä uudelleen temppua, jolla se saa yleisön ihastuneen hämmästyneenä kohisemaan... Agilityesteiden opettelu aloitetaan totuttamalla koira esteisiin. Ohjaajan tehtävä on suostutella koira kehujen, namien ja lelujen avulla ensin suorittamaan este ja tämän jälkeen toimia yleisönä, joka hurraa ja ihastelee briardin suunnatonta taitavuutta. Jos koira aristaa jotakin estettä (mikä ei ole ollenkaan harvinaista), ei sitä saa väkisin pakotaa menemään esteelle. Aristaminen ei johdu koiran temppuilusta vaan itseluottamuksen puutteesta. Keksi jotain (sisäfilettä tms.) millä saat koiran 'huijattua' suorittamaan esteen. Muista, että itseluottamus kehittyy vain hauskojen, onnistuneiden harjoitusten avulla! Esteiden oppimisnopeuden suhteen koirat ovat hyvinkin erilaisia: toiset menevät ne ensimmäisellä yrittämällä ja toiset tarvitsevat paljon aikaa oppiakseen suorittamaan jonkun tietyn esteen. Hyväksy se ja ole kärsivällinen. Usein ongelmaesteestä muodostuu koiralle jopa lempieste sen kerättyä tarpeeksi varmuutta esteen suorittamiseen. Totutusvaiheessa koira palkitaan siitä, että se suorittaa esteen. Oikeaa suoritusta ei koiralta vielä voi vaatia, koska se ei sitä tiedä. Ensin koiralle pitää palkitsemisen avulla opettaa, mitä haluat sen tekevän! Koira on 'tapaeläin' (niinkuin ihminenkin...) eli se yleensä tekee asiat niinkuin se on ne ennenkin tottunut tekemään. Älä siis anna koiran totutusvaiheessakaan tehdä virheitä, vaan pidä huoli siitä, että ainoa tapa miten koira voi esteen suorittaa on oikea tapa! (Paras tapa välttää virheet kisoissa on se, ettei koira ole niitä harjoituksissa päässyt oppimaan ja toistamaan.) Pidä treeneissä hauskaa! Kun briardisi onnistuu vaikealta tuntuneessa asiassa, kehu, palkitse ja pistä kunnon show pystyyn! Briardi ei kauaakaan voi vastustaa kiusausta esitellä uudelleen temppua, jolla se saa yleisön ihastuneen hämmästyneenä kohisemaan... Käytä sitä hyväksesi! Liioittele ihastustasi juuri kaikkein tylsimpien tai vaikeimpien temppujen onnistuessa. Jos briardi joskus koheltelee omiaan, älä palkitse sitä huvittumisella, vaan tee selväksi ettet aio viettää vapaa aikojasi kyllästymällä kuoliaaksi. Lopeta harjoitukset aina onnistuneeseen suoritukseen esim. johonkin koiran hyvin osaamaan lempiesteeseen. Lopeta treenit silloin kun koiralla on kaikkein hauskinta. Hauskanpito ei tietenkään tarkoita, että koira voi käyttäytyä miten tahansa. Ohjaaja määrää pelisäännöt ja niitä noudatetaan! Esteitä ei esim. saa merkkailla, eikä koira saa niillä itsekseen sinkoilla. Esteiden opetus Esteet opetetaan aluksi yksi kerrallaan. Ohjaajan tulee antaa esteille nimet, joita sitten käyttää jatkossa suorituskäskyinä. Alussa koira voi olla hihnassa. Kun siirryt estesarjoihin pidä pääperiaatteenasi sitä, että jos koira tekee virheen niin se pääsee seuraavalle esteelle vasta kun on suorittanut edellisen virheettömästi. Aita: 'hyppy' Aidan korkeus on 65cm ja se voi koostua rimoista, levyistä, ristikoista tai olla ns. risueste. Riman pudotus on estevirhe. Jos koira sujahtaa riman ali tai hyppää esteen siivekkeen yli tulee parille kieltäytymisvirhe. Opetuksessa kannattaa aina pyrkiä siihen ettei koira opi tekemään virheitä! Pidä aluksi hypyt matalina, niin koira ei tiputa rimoja niin helposti, ja ero riman ja siivekkeen välillä tulee hyppyhirmuillekin selväksi. Jos koira pudottaa riman älä palkitse sitä, vaan ota hyppy uudelleen ja palkitse vasta onnistunut suoritus! Korkeampiin hyppyihin siirryttäessä on hyvä käyttää useampaa rimaa, ettei koira opi menemään riman ali. Harjoitusten edistyessä lisää hyppyjä peräkkäin ja palkitse koira vasta muutaman hypyn jälkeen. Käytä hyppysarjoissa aluksi matalia hyppyjä, niin koira ei tee niin helposti virheitä esim. ohjausvirheidesi takia. Käytä matalia hyppyjä myös, jos briardisi on nuori tai alusta kova. Sarjaesteet: Koostuvat kahdesta tai kolmesta peräkkäisestä hypystä. Jos koiralle tulee kieltovirhe kesken sarjan, tulee sen suorittaa kaikki sarjan hypyt uudelleen. Avotunneli: 'putki' Pituus 3-6m. Kilpailuissa tunneli voi olla suorassa tai yhdellä tai useammalla mutkalla. Putki on koirista hauska este, jonka harjoittelun voi aloittaa jo pienenkin pennun kanssa. Alussa tunneli keritään lyhyeksi. Apuohjaaja pitää koiraa kiinni putken toisessa päässä ja ohjaaja kutsuu toisesta päästä näyttäen lelua tai nameja. Tätä harjoitellaan, kunnes koira osaa porhaltaa koko pituudellaan olevan putken läpi, jonka jälkeen apuohjaaja jätetään pois. Ohjaaja ohjaa koiran putkeen ja pinkaisee toiseen päähän palkitsemaan. Juostessa koiraa tulee kokoajan kehua, ettei se käänny putkessa ja palaa takaisin alkuun. Koira ei saa hypellä putken yli, sillä kisoissa se aiheuttaa hylkäämisen. A-este: 'aa' A-esteellä on ylöskivuttaessa ja alastultaessa erivärisiksi maalatut kontaktialueet, joihin koiran kilpailuissa tulee osua vähintään yhdellä tassullaan. Opetuksen alussa koira on hihnassa, ja apuohjaaja auttaa varmistämään ettei koira pääse putoamaan esteeltä. Ohjaaja juoksee kohti estettä, antaa käskyn ja auttaa hihnan ja apuohjaajan avulla koiraa suorittamaan esteen. Jos koira ei halua mennä A:lle, voi apuohjaaja jäädä alas pitämään koiraa, ohjaajn kavutessa namipussin kanssa A:n harjalle kutsumaan ja vastaanottamaan koiraa. (Jos käytössä on loivempi A-este niin opetus on hyvä aloittaa sillä. Kontaktien varmistaminen on helpointa, kun koira on hihnassa. Hihnan kanssa saa koiran ohjattua sopivaa vauhtia esteelle, jossa se ottaa etukontaktin ja koira on helppo pysäyttää takakontaktille, jossa sitä kehutaan ja se palkitaan! (Koiran voi opettaa pysähtymään myös harjalle, jolloin itse ehtii mukaan varmistamaan takakontaktia.) Hyvä tapa vältää kontaktivirheitä kisoissa on pysäyttää koira treeneissä aina takak ontaktille ja palkita siinä... myös kesken radan suorituksen. Jossain tapauksissa, jos koira on hyvin hidas radalla ja siltä puuttuu motivaatiota voi olla parempi ettei sitä turhaan pysäyttele kun se kerran on vauhtiin päässyt. Tällöin täytyy ehdottomasti pitää huoli, että koira silti suorittaa kontaktin joka kerran oikein. Mutta en suosittele tätä monellekaan briardille! Jyrkkä A-este on luustolle melkoisen rasittava este. Älä harjoittele sitä ennenkuin koirasi on riittävän kehittynyt. Pöytä Kilpailuissa koiran tulee pysyä pöydällä 5s ennalta määrätyssä asennossa, joka on I luokassa maaten, II ja III luokissa maaten, istuen tai seisten. Pöydän opetuksen voi aloittaa jo nuoren koiran kanssa kunhan käyttää pienten koirien pöytää. Ensin koiralle opetetaan, että pöytä on kiva este jolle on hauska mennä ottamaan huikopalaa kesken rankan ratakierroksen. Älä siis aluksi vaadi mitään tiettyä asentoa, vaan palkitse koira pöydälle hyppäämisestä. Opeta vaadittavat asennot koiralle maassa. Panosta ensin koiran intoon suorittaa liikkeet nopeasti. Innosta, leiki, kehu ja palkitse! Palkitse koira heti, kun se menee haluttuun asentoon. Älä aluksi vaadi pitkää paikallaoloa. Vasta kun koira suorittaa innolla liikkeet, osaa pysyä paikallaan ja pitää pöytää hauskana paikkana... siirry harjoittelemaan liikkeitä pöydälle. Koira on usein hyvä palkita kahteen kertaan. Ensin nopeasta liikkeen suorittamisesta ja sen jälkeen paikallapysymisestä. Vaihtele paikallaoloaikaa. Älä anna koiran oppia varastamaan! Kun olet ant anut paikallaolokäskyn, tulee koiran aina pysyä halutussa asennossa kunnes vapautat sen. Anna haluamasi asentokäsky koiralle jo silloin kun se on ilmassa hyppäämässä pöydälle. Koira ei saa kilpailuissa mennä pöydän alle, eikä nousta takareunalta pöydälle. ...lisää esteitä seuraavassa osassa... Ei muuta kun monot menoksi ja kohti agilitykenttää, briardisi olisi siellä jo NYT! Kalenteriin tulee samantien varata suurempikin kolo, sillä treenit briardin kanssa ovat petollisen hauskoja... jotenkin mielenkiintoisia... tai ainakin jostain syystä niitä on pakko saada aina vaan lisää! |
Briard 1/97 Tiina Häkkinen