Briard 3/97 Tiina Häkkinen

Agility-meno jatkuu...

Selvittyään kesähelteistä briardit ovat täynnä virtaa ja palavat halusta toimia. Mainio paikka latauksen purkamiseen on agilityrata. Tässä osassa käsitellään esteet, joihin ei viime kerralla päästy.

Muuri

Muuri opetetaan kuten hyppyesteet. Nykyinen muuri ei ole kovin korkea, ja siten helppo este. Koska siinä on leveyttä ja näköä, hyppäävät koirat sen yleensä huolellisemmin kuin rimahypyt. Jos briardisi kuitenkin saa päähänsä alkaa ponnistella muurilta lisävauhtia, niin laita muurin päälle pari rimaa.

Puomi

Puomi kuuluu esteisiin, jotka kisoissa aiheuttavat vilkkaiden, isojen koirien omistajille helposti tukun harmaita hiuksia. Ongelma on yleensä takakontakti ja puuttuva maltti. Koirat porhaltavat vauhdilla puomin laskevalle osuudelle, parhaat jopa pysähtyvät siinä kuin seinään, ja omistajan komennusten saattelemina hipsuttavat askel kerrallaan kohti kontaktia. Kun kontaktiin on matkaa sentti tai pari ne loikkaavat! Omistaja vääntelee kummallisena käsiään. Koira, joka treeneissä suorittaa kontaktit takuuvarmasti, missaa ne kisoissa lähes aina. Jotta välttäisit edellä mainitun, ole kontaktien opettamisessa huolellinen. Käytä hihnaa avuksesi ja opeta koira juoksemaan ravilla puomille, jolloin se osuu automattisesti etukontaktille. Jos koira meinaa laukata, anna käsky 'ravia' ja palauta se hihnalla raviin, jonka jälkeen kehut sitä ja päästät sen puomille. Älä pysäytä koiraa puomin laskevalla osuudella, vaan anna sen suorittaa puomi reippaasti aivan takakontaktin päähän asti, jossa aina pysäytät sen ja se palkit aan. Voit joko viedä makupalan valmiiksi kontaktin päähän, tai laittaa sen kädestäsi koiran eteen kontaktille. Valmiiksi viemisen etuna on se, että koira oppii pysähtymään kontaktille, vaikket itse vielä olisikaan sinne ehtinyt. Kädestä laittamisen etu on taas siinä, että kisoissa varmistaessasi kontaktin suoritusta kädelläsi koira seuraa oletko laittamassa puomille namia, eikä kiiruhda eteenpäin. Anna käsky 'ota' kun koira on ottamassa makupalaa. Älä anna koiran lähteä puomilta, ennenkuin vapautat sen 'mene' käskyllä. Kisoissa voit sitten antaa 'ota' käskyn, joka tarkoittaa pysähtymistä (namille) kontaktin päähän ja vapauttaa koiran koiran jatkamaan matkaansa 'mene'-käskyllä, heti kun se on osunut kontaktille. Käytä aina opetuksen alussa apuohjaajaa varmistamassa ettei koira pääse putoamaan puomilta. Jos koira aristaa puomia, voit laittaa herkkupaloja pitkin puomia, tai voit kulkea edellä apuohjaajan auttaessa koiraa. Kilpailevien koirien kanssa on kontaktivirheisiin syytä puuttua selkein ottein. Koiran tul ee ymmärtää, että hauskojakin pelejä pelataan sääntöjen mukaan!! Kontaktien opetukseen (puomi, A-este) on myös erilaisia apuvälineitä: "looppeja", "länkiä" jne. Nämä ovat renkaita tai kaaria jotka asetetaan etukontaktien alkuun ja takakontaktien loppuun. Kun koira oppii alusta lähtien pujahtamaan kaarien ali, eikä voi harjoituksisa hypätä kontaktialueiden yli, suorittaa se kilpailuissakin kontaktit varmemmin. Joillekin koirille apuvälineet voivat olla riittävä varmistus kontaktien suorittamiseen, mutta jos koirasi on temperamenttinen ja kuumenee helposti, opeta se lisäksi pysähtymään kontaktille.

Keinu

Keinu on kolmas kontaktieste ja sen opetus aloitetaan vasta, kun koira osaa hyvin puomin. Sitä ennen ole tarkkana, ettei puominhimoinen briardi pääse livahtamaan keinulle. Vauhdikkaalla briardilla tuloksena on tykinkuula-ilmalento, ja vaikka briardisi siitä kaikki tassut tallella selviäisikin, menettää se helposti luottamustaan... mikä tietää paljon ylimääräistä työtä keinun opetuksessa! Kontaktien osalta keinu opetaan kuten puomikin. Lisäksi koiran tulee oppia pysähtymään keinun keskikohtaan, jossa se kääntää keinun ennenkuin jatkaa matkaansa. Käytä opetuksessa apuohjaajaa. Pysäytä koira keskikohtaan 'seis' käskyllä ja palkitse sitä jollain herkulla samalla kun apuohjaaja varovasti kääntää keinun. Pikkuhiljaa koira saa alkaa itse kääntää keinua, ja apuohjaajan tehtävä on vain varmistaa, ettei keinu pääse rämähtämään. Jos koira pelkää keinua, kannattaa käyttää sellaisia herkkuja, joita se ei kertakaikkiaan voi vastustaa, tai vahvempi voi alussa jopa nostaa koiran syliin keinun kääntämisen ajaksi.

Rengas

Kilpailuissa rengas on näyttävä, mutta yleensä helppo este. Opetuksessa on tärkeää pitää huoli siitä, ettei koira opi hyppäämään renkaan sivusta. Kun koira ei ole tehnyt sitä harjoituksissa, ei sille kilpailuissakaan tule mieleen hypätä muualta, kuin keskeltä rengasta. Aloita opetus ensin melkein maassa olevalla renkaalla, jonka läpi koira saa pujahtaa. Nosta rengasta vähitellen ja ohjaa koira aina huolella renkaaseen. Apuohjaaja voi pitää koiraa renkaan toisella puolella, omistajan houkutellessa sen renkaan läpi makupalaa tai lelua käyttäen. Tarvittaessa hihna voi kulkea renkaan läpi, jolloin omistaja voi sen avulla kannustaa koiraa. Kun koira osaa suorittaa kilpailukorkeudella olevan renkaan, älä enää muuttele korkeutta. Pidä harjoitellessa huoli, että rengas on turvallinen: renkaan sisuksen alaosan tulee olla tukittu ja jalasten niin pitkät, ettei rengas pääse kaatumaan.

Umpitunneli 'pussi'

Briardeista on yleensä hauska viilettää vauhdilla pimeän pussin syövereihin ja läpi. Pussin opetus aloitetaan kerimällä kangas niin, että pussi muistuttaa avotunnelia. Kun kangasta on pidennetty koko pituuteen asti, pitää apuohjaaja kangasta vielä aluksi niin, että koira näkee pussin läpi ennen sinne menoa. Muuten pussi opetetaan kuten avotunnelikin. Pussin kohdalla ainoa ongelma briardeilla muodostuu yleensä liiasta vauhdista. Jos vauhti on liian kova, voi koira sotkeentua pussikankaaseen. Jos niin käy, niin syöksy heti vapauttamaan koira, sillä se ei itse pääse ulos sotkeentuneesta kankaasta. Koiran vapautuksen jälkeen ota pussi heti onnistuneesti uudelleen. Jotta sotkeentumista ei pääsisi tapahtumaan, pidä huoli, että pussin kangas on suorassa kun lähetät koiran pussiin! Älä lähetä koiraa pussiin liian kovalla vauhdilla, äläkä treenaa pussia sateella, jolloin kangas on märkä.

Pituushyppy 'pituus'

Pituus on suurille koirille helppo este, kunhan ne vain ohjataan sille suoraan. Koira ei saa koskea esteen osiin. Harjoittelun alkuvaiheessa voit käyttää lyhyempää pituutta ja matalaa rimaa pituuden päällä, niin koirasi suorittaa esteen huolella, eikä vahingossakaan opi astumaan osien päälle.

Vesieste

Vesieste on kuten pituuseste, mutta siinä on vesiallas ja matala rima, jossain kohtaa allasta (edessä, keskellä, takana). Este ei ole koskaan tullut kisoissa vastaani.

Pujottelu 'kepit'

Pujottelussa on (8-)12 keppiä, joista ensimmäisen tulee jäädä koiran vasemmalle ja viimeisen oikealle puolelle.

Pujottelu on koirista yleensä hauska ja haastava este, mutta sen oppiminen vie esteistä eniten aikaa. Pujottelu on fyysisesti helppoa, mutta psyykkisesti raskasta, sillä sen suoritus vaatii aloittelevalta koiralta tarkkaa keskittymistä ja malttia. Keppejä tulee harjoitella usein, mutta aluksi vain kerran pari harjoituskertaa kohti. Ole kärsivällinen ja innostava ja anna koiralle riittävästi aikaa opiskeluun. Motivoivan harjoittelun myötä koira oppii pujottelun idean ja rytmin, ja suoritus 'automatisoituu' ja tulee helpoksi ja hauskaksi. Jos koira turhautuu ja kokee esteen epämiellyttäväksi, tulee siitä helposti hidas ja tylsistynyt pujottelija. Käytä harjoitellessa pujottelua, jossa on 12 keppiä, sillä jotkut koirat ovat uskomattoman taitavia laskemaan! Jos ne ovat tottuneet pujottelemaan kahdeksaa keppiä, niin kisoissakin häntä alkaa loitota kohti seuraavaa estettä tasan kahdeksan kepin jälkeen. Jos koira joka osaa jo pujotella hyvin, tekee virheen kesken pujottelun, niin ota pujottelu alusta. Koiran tul ee ymmärtää, että suoritus on kokonaisuudessaan pilalla, ellei se ole virheetön. Muista riemuita koirasi edistymisestä. Briadi joka tietää olevansa jossain asiassa aivan erityisen hyvä, palaa halusta brassailla taidoillaan. Kilpailuissa letkeästi pujotteleva briardi kerää yleisöltä takuuvarman ablodivyöryn, sen verran huvittavan näköinen on karvakasa, jonka pää pujottelee neljättä keppiä, kun häntä vasta huiskii ensimmäistä.

Pujottelun opettamiseen on yleisessä käytössä kolme eri tapaa:

Ees taas - tapa

Tämän tavan paras puoli on se, ettet tarvitse erillisiä harjoittelukeppejä. Tulostakin syntyy melko nopeasti. Koira ei kuitenkaan opi pujottelemaan itsenäisesti ohjaajasta riippumatta, vaan joudut erikseen opettamaan toiselta puolelta ohjaamisen jne. Ohjaaja ohjaa koiran hihnan ja namien avulla edestakaisin keppisarjan alusta loppuun. Ohjaaminen voi aluksi tuntua koirasta 'renkutukselta', ja koiran voi olla vaikea nähdä koko touhussa mieltä. Ole itse innoissasi, niin intosi tarttuu koiraankin! Aloittelevaa koiraa on hyvä kehua koko suorituksen ajan ja palkita nameilla aina muutaman kepin välein. Opetus on helpompaa, jos apuohjaaja kulkee keppien toista puolta, ja kumpikin ohjaaja ohjaa koiran aina seuraavasta välistä keppien toiselle puolelle. Harjoittelun alkaessa koiran tulee olla niin vanha, että sillä on riittävästi keskittymiskykyä kilpailukeppien suorittamiseen.

Vinokepit

Vinokeppien kulmaa saa säädeltyä. Alussa kepit makaavat maassa, ensimmäinen vasemmalle puolelle laskettuna ja toinen oikealle jne. Koiraa juoksutetaan keppien läpi ja harjoittelun edistyessä keppejä nostetaan koko ajan enemmän pystyasentoon, jolloin koira alkaa pujotella. Keppisarjan päässä voi olla palkkiona esim. ruokakuppi tai lelu. Pujottelun opettelun voi aloittaa jo pennun kanssa, sillä vaikeusastetta voi säädellä koiran kehityksen mukaan. Koira oppii pujottelemaan melko itsenäisesti, ohjaajasta riippumatta. Koirasta tulee yleensä myös nopea ja innokas pujottelija. Jotkut koirat voivat kuitenkin oppia 'slalom-pujottelijoiksi', jolloin ne eivät opi kunnon rytmiä, vaan nopeuttavat pujottelua tönimällä keppejä hartioillaan sivuun. Jos koiralla on taipumusta keppien tönimiseen (kepit ovat pujottelun jäljiltä vinksin vonksin...) niin vaihda vinokepit kilpailukeppeihin, sen jälkeen kun koira on oppinut pujottelemaan.

Kujakepit

Kujakepeillä opetuksessa erillisistä kepeistä muodostetaan apunarujen ja apukeppien avulla kuja, jonka läpi koira juoksee. Kujan päässä on palkinto esim. ruokakuppi tai sen läpi voidaan singauttaa pallo. Harjoittelun edistyessä keppejä siirretään pikkuhiljaa lähemmäs toisiaan, jolloin koira alkaa aina vain enemmän pujotella. Lopulta kepit ovat suorassa rivissä ja vastaavat kisakeppejä. Harjoittelun voi aloittaa jo pennun kanssa. Harjoitteluun kuluu yleensä enemmän aikaa kuin esim. kisakepeillä opettamiseen, mutta koira oppii paremmin aloittamaan kepit ja pujottelemaan ohjaajasta riippumatta.

Kun koira on oppinut pujottelemaan, aletaan harjoitella koiran lähettämistä kepeille eri kulmista. Aloita loivista kulmista ja pienennä kulmia vähitellen. Koiran on helpompi hahmottaa pujotteluun meno keppien vasemmalta kuin oikealta puolelta. Vasemmalta lähetettäessä koira kiertää ensimmäisen kepin edestä keppien toiselle puolelle ja aloittaa pujottelun normaalisti. Oikealta puolelta lähetettäessä koiran tulee mennä pujotteluun ensimmäisestä välistä ja kääntyä siitä pujottelemaan. Harjoittele myös molemmilta puolilta ohjaamista, sillä kilpailuissa koiran tulee pystyä pujottelemaan riippumatta siitä kulkeeko ohjaaja keppien oikealla vai vasemmalla puolella. Kepit on helppo rakentaa omaankin pihaan. Pujottelukeppien tulee olla yli metrin korkuiset ja mieluiten puiset. Ohuesta muoviputkesta valmistetut kepit katkeilevat briardin menossa helposti, eivätkä siten ole turvalliset.