Briard 2/99 Minna Lintonen

Haiman vajaatoiminta

Haiman vajaatoiminta on todettu perinnölliseksi ainakin collieilla ja sakemanneilla. Luin joskus joitakin vanhoja englantilaisia briardlehtiä, ja jos oikein ymmärsin, niin sitä on esiintynyt siellä briardeissakin.

Haiman vajaatoiminta on piilevästi perinnöllinen sairaus, eli sen kantaja ei välttämättä saa itse oireita koskaan, mutta voi silti periyttää sitä eteenpäin. Tarvitaan siis joku laukaiseva tekijä, esim. stressi tai väärä ravinnon koostumus (liikaa rasvaa), jotta kantaja alkaa oirehtia.

Oman koirani kohdalla oireet alkoivat viitisen vuotta sitten koiran ollessa kolmevuotias. Ruokahalu lisääntyi, koira vain laihtui ja ulostetta tuli todella paljon, puolilöysää ja pahanhajuista, vuorokauden ympäri. Mahasta kuului myös kovaa kurinaa.

Sairaus johtuu siitä, että haiman ruuansulatusentsyymeitä tuottava osa pikkuhiljaa tuhoutuu, eli koira ei voi sulattaa syömäänsä ravintoa. Ja kun tämä sulamaton ravinto kulkee suoliston läpi, se tulehduttaa koko hoidon.

Koiralta otettiin kaikki mahdolliset testit, epäiltiin jopa vikaa pääkopassakin, mutta sitten haima-arvot keikkuivat niin rajoilla, että päätettiin kokeilla hoitoa. Aluksi syötettiin haimaentsyymiä jauheena (saa eläinlääkäristä, todella kallista n.700mk/kk). suolistoantibioottia ja kortisonia. Tulehdusarvot laskivat ja koira alkoi parantua.

Sittemmin olen siirtynyt syöttämään pakastettua sian haimaa, jota saa ainakin Kennelrehun autosta, ja hyvin menee. Hoitohan on elinikäinen ja joka ruokinnan yhteydessä on sekoitettava haimaa ruoan joukkoon. Luita tms. makupaloja ei saa antaa ja ruoka kannaattaa pitää samana (mielummin jotain hyvälaatuista kuivamuonaa).

Sairauden laukaisevana tekijänä voi olla mm. stressi, jota itse epäilen oman koirani kohdalla. Treenasimme silloin kovasti mm. IPOa, jossa koira joutuu välillä kovan kuormituksen alle. Lääkityksestä huolimatta totesimme oireiden palaavan aina esim. kisapäivän jälkeen. Sairaudesta huolimatta pääsimme Nooran kanssa aina voittajaluokkaan asti haussa, mutta sitten päätimme lopettaa siihen (vaikka koirasta olisi ollut enempäänkin ja sen kanssa oli nautinto työskennellä).

Nyt Noora viettää "rauhallisia" kotimoppepäiviä Martan, Taiston ja Rauhan kanssa, täytti 17.5.99 kahdeksan vuotta ja voi hyvin.

Siis jos koiranne saa em.oireita, muistakaa ottaa eläinlääkärillä puheeksi tämä mahdollisuus, sillä se ei välttämättä juolahda heti ensimmäisenä kokeneenkaan eläinlääkärin mieleen. Muistan itse mikä helpotus oli löytää oireille syy ja tehoava hoito.