Briard 2/00 Minna uusitalo

PK-lajina metsäjälki

Tällä juttusarjalla haluan perehdyttää lukijoita metsäjäljen kiehtovaan maailmaan aina jälkitreenien aloittamisesta kilpailemiseen asti.

Briardia on perinteisesti pidetty "epäjälkikoiramaisena", sen vilkkaudesta johtuen. Takavuosina, itse aloitellessani ensimmäisellä koirallani jälkiharrastuksen, briardien maine hyvinä hakukoirina oli vankka ja jäljellä kilpailevat briardit enemmänkin poikkeus. Nykyään olenkin ilokseni huomannut yhä useamman koukkuhännän kilpailevan menestyksekkäästi myös jäljellä. Vilkkaudesta onkin saatu "voimavara", joka oikein suunnattuna on johtanut tuloksiin myös tässä tarkkaa "matalanenäistä" työskentelyä vaativassa lajissa.

Mikä on jälki?

Kun astumme maahan osa kasveista esim. ruoho, sammal katkeaa painomme alla. Rikkoontunut maapohja yhdessä kengistä lähtevien molekyylikuitujen kanssa muodostavat jäljen. Koira havaitsee helposti eron tällaisten tallattujen ja tallaamattomien pintojen välillä. Tallatut alueet luovuttavat tuoksua ja mikäli jälki on tuore, jää hajua myös ilmaan joksikin aikaa (riippuen säästä ja tuulesta). Täten muodostuu eräänlainen "tuoksutunneli", jota koira seuraa jäljestäessään.

Mitä välineitä tarvitaan?

Jälkiharrastuksessa tarvitset koirallesi kunnon jälkivaljaat, jälkiliinan eli johdattimen, jälkikapuloita sekä kreppejä.

Jälkivaljaat voivat olla joko nahkaa tai esim. nailonia, jollaisia itse käytän koirillani. Jälkiliina eli johdatin on noin 10 m pitkä "naru", joka kiinnitetään valjaisiin. Johdattimen materiaalina paras on jokin sellainen, mikä ei sotkeudu risukoissa eikä mene helposti solmuun. Itse käytän sähköliikkeestä ostettua sähköjohtoa ( leveys n.8 mm) joka on muovipintainen ja luistava eikä sotkeudu helposti. Mutta olenpa nähnyt monia muitakin liukaspintaisia johdattimia mm. vasitut nailoniset liinat (saa eläintarvikeliikkeistä) sekä ns. vanhanajan pyykkinaru (pyöreätä ja luistavaa..).

Jatkossa, edistyttyäsi, tarvitset jälkikapuloita, jotka ovat "maastonvärisiä" luonnon puukepukoita n. 10 cm pitkiä. Uusien pk-sääntöjen myötä kaikissa kilpailuluokissa (1-3) jälkikapulat ovat maastonvärisiä esim. kuorimatonta mäntyä. Lisäksi jälkitreeneissä tarvitset jäljen merkkaamiseen ns. kreppejä eli värikkäitä merkkausnauhoja.

Miten aloittaa?

Olipa kyseessä pentu tai aikuinen koira, aloittaisin aina ravinnonhankintaviettiä hyväksi käyttäen ns. makkarajäljellä. Ensimmäisissä jälkitreeneissä tavoitteena olisi saada koira innostumaan nenän käytöstä ja tajuamaan että vain tallatulta alueelta löytyy makkaraa.

Aloita "puhtaalla" nurmella tai pellolla.(Tärkeää on ettei aluetta ole kukaan tallannut sinä päivänä.) Näissä aluskasvillisuutta on sopivasti mutta ei niin paljon että makkarapalat hukkuisivat kasvillisuuden sekaan. Tee vahvasti tallattu loivasti kaareutuva noin 8-10 m:n jälki, jolle jätät pieniä makkaranpalasia noin 20 cm:n välein. Vahvasti tallattu tarkoittaa että astut hyvin pieniä askeleita siten että lähes koko jälki on "tallattu" (maapohja on rikkoontunut). Jäljen loppuun voit jättää "saaliin" eli isomman määrän makkaraa maassa tai ruokakupissa. Jos jätät kupin niin valitse pieni ja "näkymätön" kuppi, jottei koira jo kaukaa ryntää suoraan "saaliille".

Pellolla jäljestettäessä et tietenkään voi merkata jälkeä siten kuin metsässä. Mutta kannattaa merkata esim. 30-50 cm:n kepillä tai tikulla jäljen aloitus paikka ja jatkossa jäljen pidentyessä myös matkalle voi laittaa muutaman tikun merkiksi.

Ensimmäisillä harjoituskerroilla et välttämättä tarvitse valjaita ja johdatinta vaan pelkkä tukeva nahkapanta (ei kuristava) ja pitkähkö talutin riittävät. Yleensä annan koiran olla katsomassa ensimmäisten jälkien tekoa. Laitan sen esim. pellon laitaan puuhun kiinni ja pyydän odottamaan.

Pennulle ja kovin monelle aikuisemmallekin briardille tämä voi kuitenkin olla liikaa "patouttamista" jolloin koira käy ylikierroksilla jäljestystä aloitettaessa. Arvioi siis tarkkaan oman briardisi maltti ja jätä riehakkaampi koira esim. autoon odottamaan jäljen "valmistumista".

Yleensä koira joka saa seurata jäljen tekoa pellon laidassa, on jo valmiiksi todella motivoitunut tulevaan tehtävään, onhan se tarkkaavaisesti seurannut emäntänsä kyykkimistä ja touhuamista pellolla.

Ensimmäisillä kerroilla aja jälki heti sen valmistumisen jälkeen. Vie koira jäljen aloitus paikkaan ja ota se melko lyhyelle hihnalle. Näytä kädellä ja hieman kyykistyen mistä jälki alkaa ja sano esim. "etsi jälki". Aluksi voit ohjata koiraa ellei se heti oivalla mitä tulee tehdä. Ensimmäisen makkarapalan tuleekin olla heti alussa, jotta koira yhdistäisi mahdollisimman pian mitä täältä etsitään. Älä lannistu mikäli ensimmäinen harjoitus meneekin pyörimiseksi ja takaisinpalailuksi, sellaista se monesti alussa on ennen kuin koira pääsee ns. jäljen "imuun". Tärkeää onkin että harjoitusjäljet ovat alusta lähtien tarpeeksi pitkiä, jäljen alku voi mennä höseltäessä mutta kun matkaa riittää niin loppupätkä voi sujuakin jo paljon paremmin. Harjoitus tulisi aina saada päättymään koiralle onnistuneesti eli pätkäkin hyvää jäljestystä ennen "saalista" (ruokakuppia) olisi toivottavaa.

Muista olla rauhallinen koiran työskennellessä, jäljellä koira on aktiivinen ja ohjaaja passiivinen!

Tarkkaile kuitenkin pysyykö koira jäljellä ja mikäli se harhautuu sivuun pysähdy heti ja anna koiran itsenäisesti etsiä takaisin jäljelle. Alkuvaiheessa voit hieman auttaakin "hukassa" olevaa koiraa, ellei se itse tohkeissaan löydä takaisin jäljelle.

Jäljen loputtua ja "saaliille" päästyänne kehu koiraa ja poistu koiran kanssa siihen suuntaan minne jäljentekijäkin on mennyt, ei koskaan palata samaa jälkeä takaisin!

Jälkiharjoittelua pellolla voit jatkaa niin kauan kunnes huomaat että koirasi on oivaltanut mistä on kyse, eli se pystyy jäljestämään vaikeuksitta n.20 m:n jäljen. Huom! Useimmat koirat jättävät joskus makkaroita väliin mutta etenevät silti jäljellä ja suoriutuvat loppuun asti. Yleensä ne eivät joko malta jäädä syömään jokaista palasta tai eivät ole niin tarkkoja jäljestyksessään.

Liian vauhdikasta koiraa voit yrittää hillitä vanhentamalla jälkeä hieman sekä laittamalla hihnan kulkemaan kaulan alta etu- ja takajalkojen välistä ns. "jarruna". Jos koiralla on liikaa vauhtia älä ryntäile sen perässä, äläkä anna sen tempoa hihnassa vaan anna sen mieluummin jäljestää tasaisessa vauhdissa hihna suhteellisen kireällä. Muista ettei vauhti aina ole pahasta, yleensä se on ns. "hyvä virhe". Vauhdikasta ja ylimotivoitunuttakin koiraa on helpompi ruveta jarruttamaan kuin laiskaa ja halutonta koiraa "vauhdittamaan".

Siirtyminen metsään!

Melko pian jälkitreenien aloittamisesta olisi hyvä siirtyä metsään harjoittelemaan – olemmehan kouluttamassa metsäjälkikoiraa! Minusta vain on paljon helpompaa opettaa pennulle ja miksei vanhemmallekin koiralle jäljen periaatteet pellolla. Pystyt paremmin mm. kontrolloimaan missä jälki tarkasti menee ja miten koira pysyy jäljellä.

Metsään siirryttäessä on periaate sama kuin pellolla eli makkarajäljellä jatketaan. Valitse ensimmäisiin metsäharjoituksiin maastoksi aluskasvillisuudeltaan lyhyehkö kangasmaasto mustikan ja puolukanvarpupohjineen. Makkaranpalat ovat koiralle tällaisella pohjalla jälleen helpommin noukittavissa.

Muutenkin opetusvaiheessa suosittelen lyhyehköä maastopohjaa melko pitkään – koira oppii matalanenäiseksi, kun se ei saa hajua korkeista varvuista tai oksista. Jatkossa se kyllä jäljestäessään automaattisesti nostaa nenänsä korkeammalle, mikäli aluskasvillisuus on korkeaa vrt. esim. suopursuja kasvava "jänkkä" (mitä meillä täällä Lapissa on riittämiin…).

Aloittaessasi harjoitukset metsässä voit samalla aloittaa jälkivaljaiden käytön. Jälkivaljaat puetaan koiralle juuri ennen jäljelle lähtöä, näin ne samalla toimivat koiralle merkkinä "työn" alkamisesta.

Omat koirani ovat niin ehdollistuneet jälkivaljaisiin, että aina metsätiellä tai pellolla valjaita päälle puettaessa ne alkavat kuolata "saaliin" toivossa!

Ravinnonhankintaviettiä hyväksi käytettäessä olisi koiran aina oltava nälkäinen jäljelle lähdettäessä.

Päivän ruoka-annoksen tai osan siitä koira voi syödä jäljen lopussa "saaliina".

Tee metsäjälki aina kaaren muotoiseksi. Aloita tien laidasta ja päätä jälki saman tien varteen hieman kauemmas riippuen jäljen pituudesta. Näin opetamme koiralle ettei jälki koskaan pääty keskelle metsää vaan palaa aina takaisin tielle. Alussa jälki voi olla esim. hevosenkengän muotoinen n. 20-50 m pitkä. Aloita jäljen tallaaminen melko heti ojan pientareelta ja merkkaa jälki krepeillä n. 3-5 m välein, jotta voit olla varma missä jälki menee, kiinnitä krepit tarpeeksi ylös puun oksaan, jottei koira saa niistä hajua. Kulkiessasi jäljestävän koiran perässä, kerää aina krepit pois sitä mukaa kun olette ne ohittaneet. Mikäli tämä tuntuu alkuvaiheessa vaivalloiselta , käy keräämässä krepit pois jälkikäteen jälkiharjoituksen päätyttyä.

Käytä edelleen melko tiheästi makkaraa. Jäljen alussa tiheämmin eli n. 50 cm-1m välein, loppua kohden voit hieman harventaa. Jätä jäljen loppuun, melkein tienlaitaan ruokakippo, jonka asetat siten ettei se näy lainkaan lähestyvälle koiralle (varmistetaan ettei koira ryntää kipolle näköaistia käyttäen!). Anna ensimmäisten metsäjälkien "vanheta" n. 15 min. Jatkossa voit vanhentaa jälkeä sääolosuhteista riippuen n. 20- 30 min. vanhoiksi. Jäljen vanhentumista odotellessa voit käyttää koiran tarpeilla tien vierustalla – älä kuitenkaan laske sitä irti ellet ole varma ettei se ryntää metsään! Kun koira on ajanut jäljen ja olette takaisin tiellä, riisu jälkivaljaat pois ja palaa autolle juottamaan koira. Jäljestys on rankkaa "urheilua" koiralle ja pienikin jälki vastaa usean kilometrin lenkkeilyä!

Jäljen ikä ja sääolosuhteet

Tuuli- ja sääolosuhteet sekä ilman lämpötila vaikuttavat paljon siihen, onko jälki helppo vai vaikea koiralle. Ihanneolosuhteet jäljestykselle ovat sopiva lämpötila (n. 10-15´C ) ja puolipilvinen hieman kostea sää sekä heikko tuuli. Rankkasade ja kuumuus sekä kova tuuli ovat puolestaan vastakohtia ihanneolosuhteille. Jos sinun on harjoiteltava vesisateessa tai kuumalla ilmalla, vanhenna jälkeä vähemmän ja tee lyhyempi jälki.

Jälkikapulat

Kun koirasi jäljestysinto on suuri perusjäljestysharjoitusten jälkeen, on aika siirtyä askel eteenpäin ja ottaa jälkikapulat mukaan harjoitteluun. Ennen kuin asetamme pienet puukepit jäljelle, koiraa täytyy harjoittaa löytämään jokin sitä suurempi esine, esim. lelu tai hanska. Omista koiristani nuorempi oli pentuna "hanskahullu", joten opetin sen ensin nostamaan jäljeltä hanskoja!

Tarkoituksena on saada koira pysähtymään, kun se tuntee jäljellä olevan esineen hajun. Itse opetin koirilleni "vaihtokaupan" eli kun nostat esineen – saat palkkioksi lihapullan!

Voit jo kotona , sisällä tai pihalla, tehdä jälkikapuloista koiralle mieluisia. Piilottele niitä ja anna koiran etsiä ja aina palkka kun se on tuonut kapulan. Samoin voit heitellä niitä ja pyytää noutamaan- ja taas muista palkita! Ota kapulat esille vain silloin kun leikit niillä koiran kanssa, ne ovat "aarteita" joihin liittyy aina palkkio. Kun seuraavan kerran koira törmää samaisiin keppeihin jäljellä, kehu ja palkitse koiraa jos se pysähtyy tai nostaa kapulan.

Harjoitusvaiheessa sinun täytyy tietää tarkasti missä kohtaa jälkeä kapula on. Merkkaa kapulat saman värisillä krepeillä, niin jo kaukaa tiedät milloin koira lähestyy kapulaa ja voit seurata sen reagointia esineen hajuun. Kehu ja vahvista koiraa jo vähäisestä reagoinnista. Päästä koira jatkamaan jäljestystä vasta kun se on palkittu kapulasta ja on muutaman sekunnin "hengähtänyt".

Juttusarja jatkuu seuraavassa lehdessä, jossa kerron enemmän mm. jana –ja kulmatyöskentelystä ja niiden opettamisesta. Lisäksi kerron yleisiä asioita jälkikokeista ja niihin valmistautumisesta.

Toivotan kaikille jäljestä kiinnostuneille intoa ja onnea jälkiharjoituksiin! Palaillaan asiaan syksyllä!

(Lähteenä ja mielestäni erinomaisena oppaana olen käyttänyt Inki & Roland Sjöstenin kirjaa "Jälkikoira" 1997)