Briard 3/00 Minna uusitalo
Metsäjälki – juttusarja jatkuu!
Tällä kertaa kerron, mitä ovat kulmat jäljellä ja miten niitä voisi harjoittaa koiralle. Lisäksi kerron janasta ja janatyöskentelystä, lopuksi vielä katsastamme pienen silmäyksen jälkikokeisiin ja niihin valmistautumiseen.
Kulmat jäljellä
Kun koira seuraa suoraa jälkeä kiinnostuneena ja tarkkaavaisesti on aika alkaa miettiä kulmien tekemistä jäljelle. Koirasihan on jo jäljestänyt kaaren muotoista jälkeä, joten seuraavaksi vaikeusastetta lisätään tekemällä loivia kulmia ja vähitellen myös suorakulmia (90 astetta). Kulmien suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon tuuliolosuhteet. Mieti aina mistä päin tuulee kulmia tehdessäsi, niin saat harjoituksesta vaikeusasteeltaan haluamasi. Esim. vastatuuleen tehty kulma on ehdottomasti vaikein, koska koiran täytyy silloin mennä kulman ohi huomatakseen, että "jälki on loppunut". Ensimmäisissä kulmaharjoituksissa tallaa jälkeä hieman voimakkaammin kulman jälkeen, jotta koiralle vahvistuisi kulman jälkeinen menosuunta. Itse olen käyttänyt makkaraa vahvistuksena kulman jälkeisellä pätkällä.
Merkkaa kulmat krepillä (mielellään erivärisellä kuin kapulat tai yleensä jäljen kulku), näin voit jo kaukaa itse valmistautua tarkkailemaan koirasi kulmatyöskentelyä ja varmistamalla sen ettet itse seiso keskellä kulmaa kun koirasi on kenties ajanut kulmasta ohi. Ohjaajana sinun täytyy pysähtyä ja antaa koiran kaikessa rauhassa kierrellä kulman ympärillä, kunnes se päättää jatkaa matkaa. Silloin sinä seuraat perässä – mieluiten hiljaa ja passiivisesti ettet häiritsisi koiraa. Hyvin epävarmaa koiraa voit tarvittaessa hieman kehua sen löytäessä kulman jälkeisen uuden suunnan.
Yritä edetä järjestelmällisesti ja anna koiran itse ratkaista, kuinka se selviytyy vaikeuksista. Ne koirat jotka jäljestävät spontaanisti "kuono matalalla" selviävät helpommin jäljen kulmista, koska ne huomaavat nopeasti joutuneensa sivuun jäljeltä. "Kuono korkealla" jäljestävät koirat, niin kuin briardit usein tuppaavat olemaan… pitävät vielä yleensä kovaa vauhtiakin jäljestäessään ja vaikuttavat yleisesti huolimattomilta. Näillä koirilla on usein vaikeuksia kulmissa, koska ne joutuvat usein kauas jäljeltä ennen kuin huomaavat "jäljen päättyneen". Tällaisen "höyrypään" kanssa kannattaa jäljestää liina tasaisen kireänä ja suhteellisen lyhyenä, varsinkin kulmia lähestyttäessä. Varo kuitenkin ohjaamasta koiraa jälkiliinalla, koiran täytyy aina saada itse päättää minne jälki vie. Tee ero koiran ohjailun ja kiinnipitämisen välillä. Kiinnipitäminen tarkoittaa vauhdin alhaisena pitämistä kun taas ohjailu aiheuttaa sen, että koira saa suoranaista apua sinulta.
Paras tapa onnistua kulmissa ja yleensäkin jäljestyksessä on se, että koira on motivoitunut pääsemään jäljen loppuun asti. Motivoituneella koiralla "ei ole aikaa" hukata jälkeä, vaan se ponnistelee seuratakseen sitä tarkasti.
Älä tee kulmia liian lähelle toisiaan. Pidä ainakin 50 metrin väli ja harjoitteluvaiheessa vielä suurempikin. Muista että ensimmäinen kulma tulisi tehdä vasta kun jälkeä on poljettu n. 100 metriä, koiran on tärkeä olla "kiinni" jäljessä kunnolla ennen kuin se tulee kulmaan.
Jäljen etsiminen eli janatyöskentely
Yksinkertainen ja tehokas tapa saada koira valitsemaan oikea jäljestyssuunta on tehdä sille useimmiten sellainen jälki, joka lähtee koiralle mieluisampaan suuntaan. Valitse alue jossa olette jäljestäneet onnistuneesti ennenkin. Merkkaa vain etukreppi ja tee jälki kulkemaan aluksi noin 1-2 metrin päästä etukrepistä siihen suuntaan jonne viimekerrallakin jälki eteni. Voit vahvistaa jälkeä makkaralla jonkin matkaa. Seuraavilla kerroilla pidennä jäljen etsintämatkaa aina 1-2 metriä, näin koira pikkuhiljaa oppii etenemään yhä syvemmälle janalla ja luottamaan siihen että jossain vaiheessa jälki "tulee vastaan".
Tärkeää on että jana eli jäljenetsintäalue on "puhdas" eli siinä ei saisi olla muuta ihmisen tekemää jälkeä kuin juuri harjoitukseen tarkoitettu jälki.
Jos koira ei millään opi etenemään janalla, voit käyttää ns. näköärsykettä eli koira saa nähdä jäljentekijän lähdön. Vie koira hihnassa etukrepille ja pyydä jäljentekijää kiinnittämään koiran huomio, kun jäljentekijä on ylittänyt janan ja edennyt joitakin metrejä vie koira pois odottamaan jäljen vanhentumista. Alkuvaiheessa älä vanhenna jälkeä kauan, jottei koiran kiinnostus, "muistikuva" jäljentekijästä heikkenisi. Tällaisessa harjoituksessa jäljentekijä voi olla odottamassa ns. "saaliina" jäljen päässä.
Käytä kuitenkin avuksesi tätä näköärsykettä vasta, kun olet kokeillut jäljen etsintää spontaanisti ja todennut , että se ei toimi. Alkuärsykkeen kanssa aloitettu jäljen etsintä voi olla vilkkaalle briardille "liikaa" ja varsinainen jäljestys kärsii kovasta vauhdista!
Koska palveluskoirakokeissa jäljen etsiminen eli janatyöskentely arvostellaan erikseen, on oikean suunnan valinnalla suuri merkitys. Ei ole olemassa tarkkaa selitystä sille, miksi koira ottaa janalla takajäljen, mutta siihen vaikuttavia tekijöitä voivat olla mm. stressin eli paineen alaisena työskentely, kulma, jossa koira kohtaa jäljen sekä mahdollisesti tuuliolosuhteet. Niin uskomattomalta kun se tuntuukin, koirat oppivat aikaeron perusteella ratkaisemaan suunnan – eli "oikeassa suunnassa" jälki on vahvempi kun taas "väärässä suunnassa" eli takajäljellä heikompi.
Pieniä vinkkejä harjoittelun lomaan…
- Harjoittele toisinaan myös vieraan tekemiä jälkiä. Alussa, opetteluvaiheessa tee jäljet itse, jotta tarkkaan tiedät missä jälki kulkee, mutta myöhemmin on, myös ohjaajalle, hyvä ajaa vieraan tekemiä merkattuja jälkiä.
- Käytä harjoituksissa mahdollisimman monipuolisesti erilaisia maastopohjia. Yhteen kilpailujälkeen voi "osua" monenlaista maastoa aina kuivasta kangasmetsästä kosteaan suohon asti.
- Opettele "lukemaan" koiraasi. Tarkkaile sitä jäljestäessä ja huomioi miten se käyttäytyy ollessaan "jäljen imussa" ja varsinkin miten se käyttäytyy harhautuessaan jäljeltä.
- Kun koirasi on oppinut jäljestämään keskittyneesti ja motivoituneesti, älä turhauta sitä liian tiheillä harjoituksilla. Tee jäljestyksestä mieluummin "harvinaista herkkua" koirallesi.
- Jos koirasi kiinnostus jäljestää hiipuu tai se ei ilmaisekaan enää esineitä, palaa harjoittelussa takaisinpäin ja helpota harjoituksia. Voit palata joko tiheään makkarajälkeen tai lyhyisiin yhden kapulan jälkiin, jolloin kapulasta tehdään "kaikkein tärkein".
- Mikäli satut omistamaan "vauhtihirmun", joka vetää sinua perässään tuhatta ja sataa, kokeile jäljen vanhentamista jopa pariin tuntiin.
- Luota koiraasi jäljellä. Koiran täytyy saada itse päättää minne jälki vie, itse et koskaan selviäisi jäljestyksestä!
Jälkikokeet
Huolellisen ja pitkäaikaisen harjoittelun jälkeen innostut, toivottavasti, myös kilpailemaan koirasi kanssa. Kilpailusäännöt ja muut kilpailuihin liittyvät määräykset ovat luettavissa Suomen Palveluskoiraliiton (SPKL) sääntökirjasta, jota voi tilata joko suoraan Palveluskoiraliitosta tai rotujärjestöltä.
Kilpailuluokat ovat alokasluokka (1-luokka), avoinluokka (2-luokka) ja voittajaluokka (3-luokka).
Alokasluokassa jälki on noin 500 metriä pitkä ja tunnin vanha. Etsintäjanan pituus on 30 metriä.
Avoimessa luokassa jälki on noin 1000metriä pitkä ja 1,5 tuntia vanha, janan pituus on 40 metriä.
Voittajaluokassa jälki on 1,5 km pitkä ja 2 tuntia vanha, janan pituus on 50 metriä. Kaikissa luokissa esineitä (kapuloita) on 6 , jotka ovat pisteytetty siten, että esineet 1-5 ovat a`20 pistettä ja viimeinen esine eli kuutoskapula on 30 pistettä. Janatyöskentelyn pisteet ovat kaikissa luokissa 40 pistettä ja työskentelyaika eli jäljenetsintäaika on 5 minuuttia. Jäljestysajat ovat alokasluokassa 20 minuuttia, avoimessa 30 minuuttia ja voittajassa 40 minuuttia.
Kokeisiin ilmoittaudutaan yleensä paria viikkoa ennen koetta kirjallisesti ja joudutaanpa usein ensin ilmoittautumaan puhelimella ja varamaan paikka. Useissa jälkikokeissa on rajoitus, eli vain tietty etukäteen ilmoitettu määrä koiria/luokka otetaan vastaan. Mikäli et pääsekään kokeisiin, joihin olet jo ilmoittautunut, muista perua ilmoittautumisesi. Se on kohteliasta kokeiden järjestäjää kohtaan ja mikäli kokeissa oli rajoitus, pääsee joku varalla ollut mukaan ja saa jo ajoissa siitä tiedon!
Kilpailupäivänä ole ajoissa paikalla. Vie koirasi kilpailukirja kisatoimistoon sihteerille ja ota rokotustodistukset mukaasi. Toimistosta saat numerolapun ja kenties ns. koe-aikataulun. Kokeet alkavat kokoontumisella kentälle (koirat mukaan), jossa kokeiden ylitoimitsija ja ylituomari (tai vastaava tuomari) avaavat kokeet ja antavat ohjeita käytännön järjestelyistä. Sen jälkeen koirat tarkistetaan eli jokainen ohjaaja vie koiransa tuomarin luo, joka tarkistaa koiran tatuoinnin ja luoksepäästävyyden. Lisäksi uroksilta tarkistetaan kivekset ja nartuilta mahdollinen kiima. (juoksuaikainen narttu ei saa osallistua palveluskoirakokeisiin, paitsi suojelu- ja IPO-kokeeseen)
Jälkikokeissa kilpailijoiden jäljet aina arvotaan. Käytäntö on yleensä tämä vanha tuttu "hatustanosto" eli ohjaaja kerrallaan käy nostamassa hatusta tai vastaavasta lapun, jossa on jälkinumero. Ennen maastoon suuntaamista toimitsija yleensä kokoaa saman luokan kilpailijat autoineen lähtövalmiiksi ( yleensä jälkinumerojärjestyksessä). Usein jälkimaastot sijaitsevat aivan kilpailukeskuksen tuntumassa, mutta joudutaanpa joskus ajelemaan kymmeniäkin kilometrejä jälkimaastoihin. Jäljet on merkitty pienillä numerokylteillä tien vierustaan, parkkeeraa autosi oman jälkinumerosi kyltin lähistölle sopivaan paikkaan ja jää odottamaan tuomaria. Odotellessasi voit käyttää koirasi tarpeilla tien vierustalla, mutta älä laske sitä vapaaksi.
Tuomarin ja toimitsijan saapuessa sinulle ilmoitetaan paljonko on aikaa jäljelle lähetykseen ja kun minuutteja on enää muutama, ota koira autosta ja pue sille jälkivaljaat liinoineen. Tuomari näyttää ohjaajalle tien vierustalta etukrepin ja myös takakrepin tulee näkyä. Samalla tuomari kertoo jälkikapuloiden palautuspaikan ja antaa mahdollisen paluuajan. Paluuaika on yleensä 5-10 minuuttia ns. ajoaikaa kapuloiden palautuspaikalle. Ennen lähetyslupaa tuomarit yleensä kertovat tarkalleen jäljestysajan. Luvan "saa lähettää" saatuasi annat koirallesi juuri sen käskyn, mitä harjoituksissakin käytätte ja niin on päästy matkaan! Mikäli koira ottaa janalla takajäljen ilmoittaa tuomari yleensä "takaisin linjalle", jolloin käsket koiran kääntymään esim. käskyllä "takaisin". Huomaa että jälki jatkuu juuri päinvastaiseen suuntaan, älä siis käske koiraa etenemään janalla.
Joskus koira voi ottaa ns. väärän jäljen janalta (esim. eläimen jälki) jolloin tuomari ilmoittaa "väärä jälki". Tällöin käske koira takaisin luoksesi ja ohjaa se päättäväisesti eteenpäin etsimään oikeaa jälkeä. Oikean jäljen löydyttyä ja koiran edettyä oikeaan suuntaan, tuomari ja toimitsija poistuvat paikalta mitään sanomatta ja koirakko jatkaa jäljestystä omaan tahtiinsa kapulalta toiselle. Seikkailu on alkanut!
Jälki-osuuden lisäksi jälkikokeeseen kuuluvat lisäksi tottelevaisuusosuus ja uutena, tänä vuonna 1-2-luokkiin mukaan tullut esineiden etsintä eli esineruutu. Jälkikoe on kaiken kaikkiaan pitkä koe eri osa-alueineen, joten se vaatii koiralta ja ohjaajalta pitkäjänteisyyttä ja itseluottamusta. Mutta hyvin onnistunut suoritus palkitsee kaiken vaivan, koiran työskentelyn seuraaminen sen edetessä jäljellä ja löytäessä esineet on hieno tunne. Koiran näkeminen jäljen viimeinen kapula suussaan on sanoinkuvaamaton onnen tunne ja ehdottomasti halauksen paikka! Suosittelen kaikille – jälkikisat ovat mahtavia!
(Lähde: Inki & Roland Sjösten, Jälkikoira 1997)
|