Valeraskausko?

Keskustelua briardien hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, terveydestä jne.
Kati Partti
Viestit: 23
Liittynyt: 29.05.05 11:09
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Pieksämäki

Valeraskausko?

Viesti Kirjoittaja Kati Partti »

Nyt tarvitsisin hieman apua?!
Meidän neiti on ollut "hieman" muissa maailmoissa eikä ruoka ole oikein maistunut moneen päivään. Sikäli ei kyllä haittaa kun on tuota painoa ehkä hiukan liikaa... :) :lol:
Ajattelin että voisiko olla valeraskaus? Vai muuten vaan normaalia murrosikäisen uhmaa? Neiti vaan makoilee eikä innostu leikeistä niin kuin normaalisti, ärhentelee lapsille jos "unia" häiritään...
Onko jotain neuvoja millä tilanne normaalisoituisi. Jokatapauksessa neiti ei ole oma itsensä oli kyseessä mikä tahansa. Etujalan kannuskynnessä on tulehtunut patti, mutta ei kait tämä kaikki voi siitä johtua? (Saa siihen antibioottivoidetta ja patti ei näytä enää sitä vaivaavan)

Pistänkö neidin touhuamaan lisää jotain että virkistyisi vai mitä suosittelette? :whoknows:
Auttakee!

t. Kati
Avatar
Karoliina Hulkko
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kempele
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Karoliina Hulkko »

Hmm...No ainakin kuulostanee valeraskaudelta, tosin tuo oma narttu ei ole koskaan moisia potenut joten varmaksi en osaa sanoa. :mrgreen:

Mutta touhua touhua kehiin, ruokaa vähemmän ja liikunnan lisäystä ja piilottaa ihmeessä kaikki mistä voi alkaa väsäileen pesää, hoivaileen pentuja jne. ;)

Heh, joku viisaampi saanen kertoa enemmän ja korjata jos olen väärässä. :lol:
Avatar
Maiju Kautto
Viestit: 197
Liittynyt: 19.05.05 17:41
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maiju Kautto »

Heippa ... jos nartun juoksu on ollut muutamaa viikkoa ennen tätä velttoilujaksoa niin uskoisin, että kyseessä on kuin onkin valeraskaus. Valeraskaus toimii koiranartuilla kuten normaali tiineys ... eli oirehtiminen alkaa kohta juoksun loppumisen jälkeen ja yhtälailla oireiden tulisi hävitä noin 9 vkoa juoksusta (tai sen keskivälistä, jolloin oletettu astutus olisi).
Itse vähennän koiran ruoka-annoksen melkein puoleen normaalista (ainakin yritän :saint: ), ja yritän keksiä koiralle muuta ajattelemisen aihetta kuin tuo pentujen odottaminen.
Oma koiramme synnytti ekasta juoksusta vinkulelun, jonka otin heti pois (vaikka sydäntä vähän särkikin) sillä tädilläni oli narttu rotikka joka meni valeraskauksissaan lähes psykoosiin vartioiden näkymättömiä "pentujaan" leijonaemon lailla :twisted: . Lapsiperheessä ei ole varaa katsoa ja odottaa minkälaisiin lieveilmiöihin oma koira yltää.
Armi on valeraskauden aikaan tavallista hellyydenkipeämpi, joten murahtelut ei kuulu Armin oireisiin. Mutta jos näin olisi niin itse puuttuisin siihen välittömästi (ehkä oletkin puuttunut). Koira murahtelee luultavimmin epävarmuuttaan, joten mitään nyrkkirysyä asiasta ei kannata nostaa (seurauksena vaan epävarmempi koira ja lisää murahteluita). Uskon että tiukkasävyinen "nyt riittää" tai "mene pois" ärähdys riittää. Koiran tulee poistua "näyttämöltä". Ja vaikka lapsille kuinka tulisi olla selvää, ettei koiraa herätellä/häiritä niin lapsia ei ojenneta tilanteessa jossa koira murahtaa. Ensin koira tiehensä, ja sen jälkeen keskustellaan lasten kanssa.
Vahinkoja sattuu lapsillekin ... meilläkin harva se päivä joku kaatuu vahingossa nukkuvan koiran päälle. Ja kyllä näissä tilanteissa on tärkeää, että koira tietää paikkansa ... se väistää (vaikkakin kiroilisi mennessään).

Yksi vielä kokeilematon keino noihin valeraskauksiin meilläkin on "takataskussa". Seuraavaan virtuaalipentueeseen ajattelin kokeilla homeopatiaa ... ostin viimeisintä juoksua varten jo homeopatialääkkeetkin. Mutta kävi kuitenkin niin että valeraskaus osui kovimpaan treenikauteen, joten Armin virtuaalipentue jäi sillä erää vain haaveeksi.
Myös eläinlääkäriltä saa helpotusta hormonien muodossa, eli apua kyllä on saatavilla jos asia ongelmaksi asti äityy.

Tsemppiä vaan ... ei se kuitenkaan ikuisesti kestä :saint:

Maiju ja hormoonihirviö Armi
Kati Partti
Viestit: 23
Liittynyt: 29.05.05 11:09
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Pieksämäki

Viesti Kirjoittaja Kati Partti »

Kiitos neuvoista!
Meillä yritetään puolestaan saada koira syömään jotain... Tuntuu oudolta kun neiti on ollut ennen kuin pohjaton kaivo joka söisi kuinka paljon tahansa.
Juoksu on ollut syyskuun puolessa välissä, en tiedä osuuko tämä epäily ajoituksen puolesta oikeaan. Vai jotain muuta outoa vaivaa... Tämä koko ruljanssi on kestänyt nyt kolmisen viikkoa.

Dandy murahti kahdesti, kun poika meni kehumaan uutta puruluuta ja toisella kerralla toivottamaan hyvää yötä. Komensin koiraa tiukasti, muttei meillä kyllä mitään ruumiillista kuritusta olla harrastettu. En usko että sillä tyylillä päästäisi kovin pitkälle koulutuksessa... Nyt murahteluja ei ole kyllä enää ollut, onneksi. Oli poikakin hiukan hämillään, mitäs se oikein oli, kun ei koiralla ole ollut tapana murista.

Ei meillä ole kyllä ollut mitään pelkoa siitä että tyttö alkaisi agressiiviseksi. Tykkää silittelyistä nytkin, innostuu välillä liikaakin leikkimään. Ja nauttii kun saa olla lattialla lasten "tyynynä"

Otin kaikki mahdolliset pois mistä voisi kyhäillä petiä, lelujen en ole antanut olla lattialla. Leikin jälkeen kerään pois, jos muistan. ;)

Jospa se ruoka alkaisi pikkuhiljaa maistua ja elämä palaisi taas ns. raiteilleen.

Katsellaan kuin käy!
t. Kati ja hiukka outo Dandy
Vastaa Viestiin