poistettu

Keskustelua briardien hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, terveydestä jne.
Antti Voutilainen
Viestit: 2
Liittynyt: 09.02.06 22:36

poistettu

Viesti Kirjoittaja Antti Voutilainen »

poistettu
Viimeksi muokannut Antti Voutilainen, 14.10.07 22:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Maiju Kautto
Viestit: 197
Liittynyt: 19.05.05 17:41
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maiju Kautto »

Heippa,

Briardistahan ei varsinaisesti juurikaan lähde karvaa. Turkki on pitkähkö, mutta koiralla ei ole varsinaista karvanlähtöaikaa. Harjatessa koirasta irtoaa jonkin verran kuollutta karvaa, ja harjaamisen jälkeen nurkissa saattaa pyöriä joku karvatollo. Sillä turkkiin jää harjaamisen jälkeen jonkun verran irronnutta karvaa, joka putoilee omia aikojaan pois.
Jos vertaan lyhytkarvaisten rotujen karvanlähtöön (itselläni on ollut rottweiler), niin briardin karvanlähdöstä ei voi edes puhua varsinaisena karvanlähtönä.
Huonona puolena pitkässä turkissa tuleekin sitten kuran ja hiekan sisälle kantautuminen :pissoff: ... siinä se järki viimeistään lähtee. Toki pesuilla tästäkin selvitään. Turkkiin saattaa tarttua myös paljon oheismateriaalia esim. metsälenkkien yhteydessä. Tässäkin on ratkaiseva merkitys kyseisen yksilön karvanlaadulla. Turkinlaatua tapaa tänä päivänä pehmeästä hyvinkin karkeaan ja helppohoitoiseen. Karkeammassa turkissa ei tule paljoakaan ylimääräistä sisälle eikä turkki juurikaan takkuunnu.

Sitten tuo puolustushalu-kysymys onkin vaikeampi ... tässäkin ominaisuudessa löytyy yksilöitä tämän rodun sisältä laidasta laitaan. Itse kasasin viime vuonna materiaalia briardin luonteesta jalostuksen tavoiteohjelmaa varten. Sitä vääntäessäni sain todeta, että koiristamme hyvin pieni osa on luonnetestattu. "Mututuntuma" vastauksia on varmaan ihmisillä paljon, mutta varsinaisista ominaisuuksista on tietoa vain pienestä osasta kantaa. Viiden vuodan aikana testatuista kolmestakymmenestä koirasta 50%:lla oli pieni puolustushalu ja 40%:lla kohtuullinen puolustushalu. Joukosta löytyi myös muutama koira jotka olivat haluttomia puolustamaan omistajiaan, sekä yksi jolla oli suuri puolustushalu.
Tässä siis se mitä tilastoista on todettavissa briardien puolustushalusta. Tosin itse en edes haluaisi koiraa (minkään rotuista) jolla on (luonnetestissä) suuri puolustushalu. Vaikkakin tämänkin ominaisuuden ilmentyminen arkielämässä riippuu luonnollisesti koiran muista ominaisuuksista.

Itse voisin mututuntumalla (sekä koirani MH-testin perusteella) sanoa, että oma narttuni ei varmasti pötkisi pakoon jos todellinen uhka kohtaisi emäntää lenkkipolulla. Vaikka tätäkään ei ole tarvinnut arkielämässä todeta.
Briardin ulkomuoto ei tosin karkoita ihmisiä siinä missä muut ajattelemasi rodut, mutta itse pidän briardia ihan hyvänä vaihtoehtona "perinteisille" palveluskoiraroduille.

Jos rotua harkitsee, niin kannattaa varmaan etsiä käsiinsä muutama briardi, jotta saa hieman käsitystä rodusta yleensä. Sekin saattaa ratkaista koko asian kerralla. Jotkut rakastuvat rotuun ensisilmäyksellä, toiset eivät voi kuvitella ikinä ottavansa briardia itselleen.

terveisin

Maiju ja Armi
Avatar
Minna Saarimaa
Viestit: 397
Liittynyt: 12.05.05 21:55
Suomen Briard ry: jäsen
Koirat:: .
brn Black Death Hulotte "Aino" 2015
brn Black Death Haloo "Haloo" 2015
brn Black Death Varis "Varis" 2009
Paikkakunta: Oulunsalo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Minna Saarimaa »

Briardin turkista puhuttaessa karvanlähtö lienee ongelmista pienin. Enimmät irtokarvat jäävät takuiksi turkkiin ja siitä sitten kampaan. Jos rapsuteltavana sylissä pyörähtää karvaansa vaihtava briard ja sitten saksanpaimenkoira, niin briardista vaatteisiin jää tuskin karvaakaan ja sakemannista sitä jää enempi entä koirassa näyttäisi koskaan olleenkaan.

Karvanlähtöä merkittävämpää huomioitavaa mielestäni on briardin turkin muu vaativuus. Kesäaikaan suihkutellaan jalkakarvoista hiekkaa ja rapaa, talvella sitten pakkautunutta lunta. Metsälenkin jälkeen voi turkista joutua nyppimään myös jonkin verran havuja, oksia ja heiniä, mikäli ei halua siivoilla niitä sitten myöhemmin kodin lattioilta.

Kampaamisen tarpeen määrää pitkälti turkin ja etenkin pohjavillan määrä sekä karvanlaatu. Veikkaisin että keskiverto kampauväli voisi olla kerran tai kahdesti kuussa. Jotkut sitten vaativat kampaamista useammin ja joidenkin kanssa pääsee vielä huomattavasti helpommallakin. Pitkäkarvaisen koiran kampaaminen ei tietysti käy ihan noin vain harjalla sipaisemalla, vaan hommaan pitää varata reilummin aikaa.

Briardilla on yleensä vahtitaipumusta ja puolustushalua. Yksilön rohkeudesta on sitten kiinni, tuleeko koiralla uhkan jatkuessa lopulta kuitenkin ikävä kotiin. Harvalla eläissään kuitenkaan tulee tuollaisia tilanteita eteen vaikka vähän pimeämmällä ulkoilisikin. Isokokoinen koira jo pelkällä olemassaolollaan pitää yleensä pahat mielessään liikkeellä olevat loitolla. Toki briardin kanssa voi varautua päinvastaiseenkin, eli niitä hauskaa ulkomuotoa ihastelevia silittelijöitä riittää. :wink:
Anna Väänänen
Viestit: 137
Liittynyt: 22.05.05 16:03
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Anna Väänänen »

Mä liityn vain tähän turkki puoleen..

Niinkuin edellä on jo sanottu niin karvaa ei juuri lähde.. kahden vuoden aikana on sohvalta tuskin yhtään karvaa löytynyt, ja vaatteistakin vain pari (ja sekin johunee varmaan siitä että vaatteet lojuu samassa nurkassa karvojen kanssa :roll: ) Eli jos sitä karvaa irtoaa lattialle niin se ei ole sellaista tarttuvaa sorttia, vaan ainakin meillä ne kertyy siisteiksi nipuiksi nurkkiin :) Kaverini Dobberin karva on taas sellasta että sitä on joka paikassa (sohva, vaatteet jne.) mutta ei kasoina nurkissa. Ja se on myös sellaista joka tarraa kiinni toisin kuin briardin karva.

Ja itse kun tykkään kampaamisesta niin se ei ole mikään ongelma, ja kun sitä tekee tarpeeksi usein ei siihen kerralla kulu niin kauaa aikaa..

Ja siihen hiekkaan/soraan/oksiin lattialla tottuu kyllä nopeasti :wink:
Avatar
Arja Högqvist
Viestit: 71
Liittynyt: 18.05.05 16:50
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kerava

Viesti Kirjoittaja Arja Högqvist »

No tähän tuli mieleeni yksi tapaus ajalta jolloin kotonani asuii kaksi briardia; systerini jolla oli sakemanni, tuli yllätyspeikkona kylään ja kun meikäläinen ei mikään siivousintoilija ole niin häpeissäni pyysin anteeksi ettei meillä oltu imuroitu pariin viikkoon...siihen tämä siivousintoilija siskoni totesi vaan että jumankauta; ei meillä ole näin siistiä edes tunti imuroimisen jälkeen...
Eli kuka mitäkin asiaa korostaa...
Briardista ei minun mielestäni lähde karvaa tosiaankan jos hoita edes jonkin verran turkkia ja ainahan sitten voi "tolloina"kerätä nurkista ne ylmiäräset.
Arja ja Winnie The Pooh&Hunajapurkkinsa
''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Elämä ON BRIARDIA, yltäpäältä ja silleen välistäkin !
Avatar
Arja Högqvist
Viestit: 71
Liittynyt: 18.05.05 16:50
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kerava

Viesti Kirjoittaja Arja Högqvist »

Antille vielä!
Briardin kanssa todellakin voit sekä sinä että tyttöystävä ulkoilla mihin vuorokauden aikaan turvallisesti. Jos kukaan ei uhkaa; ei mitään hätää..mutta ei briardi myöskään anna kenenkään tehdä sulle tai kimmakaverille pahaa. Briardi on kuitenkin sen kokoinen ettei ne pahaa tekevät juntit tajua että sen sydän on kuitenkin kääritty karvaan...
Omat briardini ovat aina olleet erittäin ihmisrakkaita ja sosiaalisia (kuten pitääkin) mutta jos on ollut sellainen tilanne että meikäläistä (tai edes seurassa olevaa) on uhattu jollakin tapaa, niin kyllä biljardi sanoo että jumankauta tajuutsä et mun mammaan/pappaan ei kosketa...Ei nne oo kuiteskaa syöny mutta hullut on kyl väistäneet...
Arja ja Winnie The Pooh&Hunajapurkkinsa
''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Elämä ON BRIARDIA, yltäpäältä ja silleen välistäkin !
Avatar
Karoliina Hulkko
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kempele
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Karoliina Hulkko »

Vastaampas minäkin tähän kyselyyn, tosin vain lähinnä kokemuksia omasta ja kavereiden briardeista. :wink:

Jos sitä alottaisi tuosta turkista, eli jos et voi sietää sitä että aina tulee jotain turkissa sisälle niin kannattaa harkita uudelleen, mutta kuten sanottu, siihenkin tottuu. :wink:
Meillä tulee kesäisin hiekkaa eniten ja metsästä tosiaan havuja, jäkälää jne muutamia. Suurimmaksi osaksi kuitenkin jäävät sinne pihalle kun koiruus ravistelee ihan kunnolla. Talvella pentuna lumi tarttui ihan kamaliksi paakuiksi turkkiin mutta nyt aikuisiän saavutettua ei tartu kuin vain oikein märkänuoskalumi turkkiin.

Kampaamiseen meni meillä eilen aikaa 1.5h kun tämä neiti keksi kasvattaa jälleen pohjavillaa ja kun ei ulkona oikein muuta tee kun piehtaroi niin tietäähän sen tuloksen. :pissoff:

Vuoden ikäisenä nulikkana turkki oli ihan järkyttävä, kirsusta hännänpäähän ihan umpitakussa, tätä vaihetta kesti sellaisen kuukauden verran, jos sitäkään, sen jälkeen on ollut sellaine tasasen tappava kampaustahti 1krt/kk. Tosin turkkihan vaihtui aikalailla kerralla sillon ja kammata sai ihan joka päivä.

Itsekin voin todeta edellisten koiran karvakokemusten perusteella että briardista ei kyllä karvaa lähde edes nimeksi asti kun on elänyt 11v borderterrierin kanssa ja edelliset 10v suomenajokoirien kanssa ja lukuiset kavereiden lapinkoirat, sakemannit, pyreneittenkoirat mukaanlukien, on niiden karvanlähtö jotain ihan tolkutonta.

Sitten tuohon muuhun osaan kyselyä.
Meillä on kahdesti koira kokenut emännän puolustamisen tarpeelliseksi.
Ensimmäisellä kerralla olimme lähdössä entisen mieheni kanssa hänen vanhempien luota kotia, olin Laran kanssa vielä pihassa autotallin edessä kun pihaan pölähti ihan vieras berni uros, no tämä neitihän ei sitä lähelle päästäny ja berni oli kyllä kiltti ja näyttikin rauhottavat eleet ja ei ollut kyllä selkeesti hyökkäysperiaatteella tulossa mutta koiruus katsoi parhaaksi olla päästämättä berniä lähelle ja mitä lähemmäs berni tuli, sen lähemmäs tuli Lara minua.
Tokihan tämä ei kerro mitä koira tekisi sitten ihan tosi tilanteessa jos joku oikeasti kävisi päälle mutta kyllä tämän kanssa on saanut aika liikkua rauhassa Oulussa pahamaineisimmalla asuinalueella.

Toisella kerralla olimme illalla ulkona, tosin hieman eritilanne mutta kerrompa kuitenkin. Olin päästäny Laran viereisessä puistossa irti että pääsee tarpeilleen metikköön, no koira ei kuitenkaan lähteny mihinkään vaan tuijotti yhtä epäilyttävää miestä joka meni sitten meidän ohitsemme tiellä. Otin koiran kiinni vähäksi aikaa ja lähdin pois päin ja päästin uudelleen irti. Lara oli sitten tehnyt tarpeensa ja lähdettiin takaisin kotia päin, niin kaskas, samainen mies odotteli meitä siellä pihalla ja koiruus sai hajun tästä miehestä niin lähti ihan vimmatusti kiskomaan minua kotiin (koira ei siis vedä normaalisti hihnassa) ja sain kyllä ottaa ihan juoksuaskeleita. Itse en huomannut tätä miestä edes odottamassa mutta sen muistan kun koira sai siitä hajun ja lähti samantien vetämään.

Näiden kokemusten perusteella voisin uskoa omani puolustavan mutta sitten eriasia että kuinka hyvällä kantilla vaikkakin koira on muutoin avoin ja kiltti ja se puolustaminen lienee jääneen ikuiseen arvoitukseen. :wink:
Antti Voutilainen
Viestit: 2
Liittynyt: 09.02.06 22:36

Viesti Kirjoittaja Antti Voutilainen »

Kiitoksia vastauksista. On hienoa että jaksatte vastailla näinkin "tyhmille" kysymyksille. Tämä vain johtuu siitä että en ole päässyt koskaan tapaamaan yhtään briardia eikä niitä paljon taida suomessa ollakkaan. mutta kiitti vastauksista
Anna Väänänen
Viestit: 137
Liittynyt: 22.05.05 16:03
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Anna Väänänen »

Missä päin suomea asutte? Eiköhän lähes tulkoon joka puolelta suomea löydy briardi johon saa mennä tutustumaan..

Ainakin täällä etelässä on monta näytillä :mrgreen:
Avatar
Karoliina Hulkko
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kempele
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Karoliina Hulkko »

Antille vielä sen verran että kannattaa käydä isoimmissa näyttelyissä tiirailemassa että siellä varmasti on briardeja kehänlaidalla ja pääkaupunkiseudulla taitanee olla reeniporukkaakin ja varmasti muuallakin. ;)
Avatar
Jonna Koukkari
Viestit: 9
Liittynyt: 18.05.05 16:03
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Briardin karvanlähtö

Viesti Kirjoittaja Jonna Koukkari »

Meidän riardiltamme lähtee ainakin karvaa AINA ja TASAISESTI. Juuri sellaista ihanan hentosta, takertuvaa, joka pohjavillanakin tunnetaan. Karvaa ei lähde tumppuina vaan hiljaa tasasesti tiputellen siinä määrin, ettei meidän perheessä enää käytetä mitään valkoisia tekstiilejä. Lakanat, pyyhkeet, sukat - ihan kaikki ovat jotain tummempaa kulööriä, jottei mustat karvat erotu. Kaikkeakun ei jaksa (enää) käydä läpi teippikoneella ennen tai jälkeen pyykkäyksen. Ja vaikka kävisikin niin aina sitä ihanan pehmeää, hentosta pohjavillaa jostain löytyy. Mutta eihän haittaa, kun ne ei erotu. :smile:

Ja rakkaan riardimme ansiosta kotimme on puhdas hetkittäin kaikki ne kolme kuukautta vuodesta, jolloin on lunta (vaikka silloin on kyllä lattiat märkänä tassuista sulavan lumen takia). Keväästä syksyyn, varsinkin märillä keleillä, hiekkaa kantautuu sisälle kaikista neljästä töppötassusta mahanalusta ja partaa unohtamatta siinä määrin, että helpomalla pääsee kun tassuttelee itse sandaalit jalassa sisälläkin. Varsinkin kun riardimme rrrakastaa kuraohjia ja villiintyy pehmeällä hietikolla juoksemaan hipparinkiä. Suurimmat kurat toki huuhtastaan suihkussa, mutta lenkkilepojen päätteeksi riardimme alta saa lakaista lapiollisen hiekkaa tai hiekkapölyä...

Mutta viimekädessähän siisteys on siivoojasta kiinni... alkuaikoina minäkin imuroin parhaimmillaan (vai pahimmillaan) kolmesti päivässä...

P.S. Rrrakstamme riardiamme :lol:
Maarit Määttä
Viestit: 19
Liittynyt: 25.05.05 17:31
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Hämeenlinna

briardin karvanlähtö

Viesti Kirjoittaja Maarit Määttä »

Meillä on ollut nyt reilun vuoden tämä Atso-poika. Aluksi ajattelimme että karvaa tulee varmasti olemaan joka paikka pullollaan ,kun pojasta tulee sellainen karvakasa. Kasvattajalla jo kyllä näimme ettei sielläkään karvoihin hukuttu vaikka koiria oli useampia.
Meidän Atsosta ei kyllä karvaa tipu lattioille nimeksikään, jokunen karva siellä täällä. :razz: Poika kun on oikea karvakasa niin kammatessa sitä pohjavillan töhkänää kyllä irtoaa kassi tolkulla :grinlol: Mutta onneksi ne irtoaa vasta sitten, eikä tipu lattioille itsestään. Tästä seuraakin se että kampaus urakka kestääkin useamman tunnin kun siihen ryhtyy ja tuskan hiki virtaa itsellä ja koiruudella :shock:

Olen vieraillut monissa talouksissa joissa on koira ja hirvistellyt sitä karvan lähtöä ja karva määrää mitä heidän koiriltaan lähtee ja kuunnellut sitä tuskailua mikä siitä seuraa. Ihmiset aina kysyy että teillä sitä karvaa vasta taitaa lähteäkin.Siihen on ollut mukava vastata että kun näkisi edes kymmenen karvaa ristissä lattialla niin se olisi ihme :mrgreen:

Kaikki muu törky ja moskahan se kyllä ulkoa sisälle sitten kantautuukin koiruuden mukana. Hiekka on joka päiväinen vieras sulan maan aikaan, metsässä jos pyörähdät on kaikki varvut ja kuusenhavut tuliaisina mukana ja niitä löytyy vielä viikonkin päästä turkista :eek: Kura aika se vasta riemukasta on ,varsinkin jos koira on niin kuin meidän poika ahne uimaan kaikissa kuraojissa. Kura ei jää oven ulkopuolelle vaikka peset tassut ämpärissä ja kuivaat ennen sisälle tuloa. Talvikaan ei paljon helpota, koska sitten kaikki lumi joka on jäätynyt tassuihin sulaa luonnollisesti sisällä ja tietenkin joka iikka kastelee sukkansa siihen veteen. Luutua saa heiluttaa siis ympäri vuoden jossakin määrin ja imuri on kova sana . :grinlaugh:

Yhteenveto tästä siis on ,karvaa ei lähde mutta muuta roskaa kyllä tulee. Mutta kaikesta roskasta huolimatta en minä rotua vaihtaisi tai karvoja koiraltani leikkaisi. Kyllä tämä karvanallukka on niin ihana kaikin puolin että siinä luutuamiset ja imuroinnit sujuu huomaamatta. Vielä kun palkkioksi saa oikein kunnon pipardi pusun niin elämä suorastaa hymyilee :smile: .
Avatar
Karoliina Hulkko
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kempele
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Karoliina Hulkko »

Tein ns. galluppia kavereideni kesken kun meillä on lähipirissä niin lyhyestä karkeasta silkkiin ja pitkään ja puolipitkään, trimmaamattomaan ja trimattavaan niin kyllä se tulos oli selkein, kaikista vaivattomin karvojen lähdön suhteen oli oma Larpponi. Ainaisia valituksia tulee minunkin lähipiirissä siitä kuinka se karvanlähtö aika on ja imuri on sillon läheisin kumppari omistajalla. :wink:

Mitä tulee roskiin ja muihin risuihin, tulee sitä kyllä (taasen gallupit kamuilta) niiltä lyhytkarvasiltakin samaa määrää sisälle kuin meillä.
Vastaa Viestiin