Pyydän neuvoja käytösongelmaan

[anneli helander]

Meillä on puolivuotias briard ja neljä- sekä kaksitoistavuotiaat pumit, kaikki narttuja. Nyt briard on käynyt jonkun kerran kovaa tätä nelivuotiasta pumia niskasta kiinni. Viimeksi oikein todella niin että miehellä oli täys työ saada briard aukaisemaan suu ja päästämään irti. Meillä on elämän varrella ollut koiria joten kokemusta on. Koirilla on hyvät olosuhteet maalla. Iso aidattu piha, jossa saavat olla vapaasti pitkin päivää, koska emme ole enää työelämässä. Muutenkin huolehdimme koirien hyvinvoinnista. Miten tälläisen käyttäytymisen saisi kitkettyä pois, ettei tapahtuisi mitään ikävää, voisiko joku ystävällisesti antaa neuvoja. Vanhemman pumin kanssa suhde pelaa ja kissojemme kanssa briard leikkii ihan ok. Muuten briard on tasapainoinen ja ihana otus. Onko nelivuotiaan pumin ja briardin ikäero liian pieni.

[Minna Tikkanen]

Heippa Anneli! Koska kukaan ei näytä vastaavan ja voin vain kuvitella, miten hankalalta ja vaikealta tilanne voi sinusta tuntua, yritän itse vastata sinulle omien kokemusteni perusteella. Ongelmasi liippaa tietyllä tavalla aika läheltä minua itseänikin ja jotenkin tuntuu, että silloin kun itse yritin kysellä briard-ihmisiltä apuja ja neuvoja, niin kenelläkään muulla ei ollut mitään ongelmia - eikä ollut koskaan ollutkaan...
Mutta itse asiaan. Minulla tilanne oli hieman toinen - kaksi aikuista urosta, ikäeroa kolme vuotta. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes koirat olivat 6- ja 9-vuotiaat. Sitten ruvettiin tämän tästä katselemaan, että kuka se tässä talossa oikein määrää... Eli tässäkin mielessä jo minun lähtötilanteeni oli aivan toisenlainen kuin sinulla... Mutta olen kuullut, että nartut voivat olla jopa pahempia keskenään...
Luulenpa vahvasti Anneli, että viime kädessä kukaan muu kuin sinä itse et voi tilannetta auttaa... Eli: käytännössä sinun on ruvettava hakemaan tietoa eri puolilta ja eri ihmisiltä, kyselemään ja etsimään niitä neuvoja ja kokeilemaan, mikä juuri teidän laumassanne toimii ja tuottaa tulosta.
Heti ensiavuksi suosittelisin sinua hankkimaan käsiisi pari Jan Fennelin kirjoittamaa teosta. Muistini mukaan juuri hänen kirjoissaan oli minun mielestäni hyviä KÄYTÄNNÖN ohjeita juuri laumakäyttäytymisen järjestäytymiseen ja ylläpitoon.
Nämä laumajärjestysjutut ja "käytösongelmat" ovat joskus aika vaikeita ja aikaakin vieviä juttuja ratkaista, ja varsinkin, jos ei ole mitään kokemusta ennestään. Sitä haluaisin kuitenkin korostaa jo tässä ja nyt, että väkivallalla näitä ongelmia ei ratkaista! Se vain pahentaa niitä!
Onneksi olet Anneli liikkeellä jo näin varhaisessa vaiheessa eli heti kun ongelma on ilmennyt ja pentusi on vasta puolivuotias.
ONNEA matkaan ja tiedonhankintaan!
Seuraavaksi saavat viisaammat kertoa ja auttaa enemmän.

[Nina Pakkanen]

Kannatan myös noita Jan Fennelin kirjoja - itsekin niihin tutustuin kun tuo oma briardi on aikalailla dominoiva, ja opin oman käyttäytymisen tarkkailua ja tekemisiäni organisoimaan paremmin

Vaikea sanoa ja kertoa mitään yksioikoista neuvoa kun ei tiedä koko tilannetta mutta lähipiirissäni oli vastaavanlainen tapaus kahden uroksen kanssa. Hän meni koirapsykologille neuvoja kysymään ja hänen mukaansa tilanne johtui pääosin siitä että kun pentu tuli taloon, se oli kaiken keskipisteenä (tottakai pentu vaatii aina enemmän huomiota ja vaivaa aluksi). Tästä syystä pentu luuli että on lauman johtajan "suosikki" enemmän kuin vanhempi koira ja näin oletti olevansa toisen koiran yläpuolella laumajärjestyksessä. Vanhempi koira kun vielä ei ole perusluonteeltaan ole niin dominoiva, eikä näyttänyt pennun paikkaa selkeästi alusta asti. Mutta kun pentu aloitti alistamisoperaatiot se ei halunnut myöskään myöhemmin antaa omaa paikkaansa suosiolla ja se johti tappeluihin,joista ei ilman paikkausta ja neulontaa selvitty.

Itse olen yrittänyt olla järjestelmällinen ja toisaalta se on helpompaakin kun vanhempi on luonteeltaan muutoinkin dominoivampi eikä päinvastoin ja antaa ruuan nokkimisjärjestyksessä, tervehtiä oikeassa järjestyksessä koiria kotiin tullessa (ei heti --kuten Fennel neuvoo), ulos lähdetään aina marssijärjestyksessä ihmiset eka, sitten vanhempi ja viimeisenä nuorin koira jne. Toisekseen meillä on tehnyt asian se helpoksi että briardi on näyttänyt kaapin paikan päivästä 1 asti pennulle ja pentu taas ei näytä mitään innokkuutta kokeilla että olisiko asia toisin (ikää pennulla on myös 6kk)
Loppujen lopuksi ne ovat pieniä asioita jotka määräävät laumajärjestyksen jonka johtaja sinä itse tietysti olet.

Viisaammat saavat neuvoa enemmän, mutta toivottavasti tästäkin on edes himpun verran apua arkeen - ja toivon mukaan vesselit alkavat tulla kivasti toimeen jatkossa

[Minna Tikkanen]

Hei vielä Anneli! Satuin juuri huomaamaan, että Lemmikkipalstojen PK-foorumissa on meneillään pitkälle jatkunut keskustelu aiheesta "Pentu uhmaa, mikä paras ratkaisu?" Siellä ihmisillä tuntuu olevan paljon kokemuksia keskenkasvuisten pentujen kanssa elämisestä. Ihan vinkkinä vaan YHDELLE "tietolähteelle"... Käypä vilkaisee! Et ehkä löydä mitään suoraa vastausta "ongelmaasi", mutta ihan hyviä ja mielenkiintoisia kasvatusperiaatteita siellä näkyi ihmisillä olevan. Itsekin löysin yhden uuden, ihan mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjanvinkin...

[Tuula Tanska]

Juu, noita kirjoja kannattaa tutkia. Aina niistä jotain sopivia vinkkejä löytää. Itse olen huono neuvomaan tuossa tilanteessa, koska minulla näitä briardeja on pääsääntöisesti ollut vain yksi kerrallaan. Sini ja Obi ehtivät tosin olla vajaa 3 kuukautta yhtäaikaa, mutta pikkuneiti uskoi kyllä aika helpolla, että isompaa herraa ei turhaan kannata härkkiä, jos sitä ei leikkiminen kiinnosta ja mitään siltä ei myöskään kannata yrittää ottaa.

Jotenkin tuntuu, että koiriesi suhteen kyse ei ainakaan ole liian pienestä ikäerosta. Voihan se olla niinkin, että kaikkien kemiat ei aina välttämättä osu yksiin. Vastaamista voisi auttaa, jos kertoisit millaisissa tilanteissa tuota kimppuun käymistä on tapahtunut. Ja puuhailetteko mitään tuon briardineitonne kanssa. Varsinkin nuorina nämä mielellään tarvitsisivat myös jonkinsorttista 'aivojumppaa'. Sitten kiinnitin vielä huomiota siihen, että kerroit koirien saavan peuhata pihalla päivät pitkät. Osaahan pentusi kuitenkin rauhoittua ja levätä riittävästi? Omilla koirillani olen ainakin huomannut, että liikaa riehuessa kuumenevat ja sitten saattaa tulla räjähdyksiä. Eli pitää huomata rauhoittaa tilanne ennen kuin se menee överiksi. Sini 8,5 kk käy muutaman kerran viikossa koirapolulla riekkumassa kavereiden kanssa (jos siellä niitä sattuu olemaan), mutta ei olla kovin pitkää aikaa kerallaan ja lähdetään pois, jos näyttää siltä, että kierrokset nousevat liikaa.

Eipä tästä tainnut juuri olla apua. Toivottavasti löytyy sellaisia vastaamaan, joilla on enemmän kokemusta tuosta laumaelämästä.

[Tarja Väisänen]

Hei!

Kerronpa minäkin omia ajatuksiani aiheeseen liittyen.

Suhteet monen koiran laumassa ovat aina hyvin yksilöllisiä. Ne rakentuvat hyvin pitkälle sen mukaan mikä on koiran perusluonne. Ja "henkilökemioita" ei voi sulkea pois. Kuten ihmisissäkin jotkut nyt vain sattuvat tykkäämään toisistaan ja toisista ei.

Tärkeintä on aina yrittää toimia itse mahdollisimman johdonmukaisesti jotta koirat oppivat tietämään miten asiat laumassa menevät, kun tietää mitä odottaa niin tuleva ei niin jännitä eikä stressaa. Rutiinit tuovat turvallisuutta elämään.

Kannattaa myös hyvin tarkkaan seurata ja oppia tunnistamaan tilanteet joissa yhteenottoja tapahtuu. Näitä tilanteita kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää tai ottaa erilainen toimintamalli.
Jos vaikkapa ruokailun yhteydessä koirien välillä on kähinöitä niin kannattaa opettaa ne rauhoittumaan hetkeksi ennen ruoan antamista vaikka silittelemällä ja juttelemalle niille, ja ruoka aina ensin sille joka on lauman "vanhin", korkeimmalla arvojärjestyksessä.
Liian villit ja kiihdyttävät leikitkin, vaikkapa pallon perässä juokseminen (jota meillä ei harrasteta koskaan) voivat olla alku tappelulle, eli tällöin kannattaa leikkiä vaikkapa vain yhden koiran kanssa kerrallaan tai muuttaa leikkejä erilaisiksi.

Koirien ei saa antaa oppia ratkaisemaan ongelmiaan tappelemalla, sen pitää olla ehdottomasti kielletty asia. Jo ihan siksikin että jos koirilla on kokoeroa niin todella valitettavilta vahingoilta ei pidemmän päälle voi välttyä jos tappeluja syntyy. Itse olen ottanut tähän todella jyrkän kannan omassa laumassani, koira saa murista ja ilmoittaa toiselle koiralle ettei hän nyt tykkää meneillään olevasta tilanteesta mutta jos yrittää napata kiinni niin silloin kyllä emäntä suuttuu ja kunnolla, otan niskasta kiinni ja karjaisen. Ja kun tilanne on ohi niin rauhoitellaan ja ollaan taas kavereita, koko porukka.

Sinun koirasi, Anneli, on vielä nuori ja uskon että asiat tulevat järjestymään vaikka varmaan työtä ja vaivaa tilanteen korjaaminen vaatiikin. Juttele asiasta mahdollisimman monien ihmisten kanssa ja nouki vihjeistä ne järkevimmältä kuuluvat kokeiltavaksi. Mutta jätä esim. joidenkin neuvot (mm. Lemmikkipalstoilla) koiran alistamisesta selättämällä se omaan arvoonsa. Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan. Rakenna pienillä asioilla luottamusta koirasi ja itsesi välille.


Mukavia yhteisiä hetkiä koirienne kanssa

[Johanna Peltola]

Minäkin olen huono neuvomaan, mutta kirjoja kehoitan tutkimaan, aina niistä jotain uutta oppii . Omia briardeja on 2 kappaletta, uros pian 6 v. ja urospentu 9kk. Molemmat ovat vahvatahtoisia ja hiukan yli puoli vuotiaana Capu alkoi kokeilemaan isoveikka Jaban hermojen kestävyyttä ja lauman arvojärjestyksen pysyvyyttä. Pojat ottivat aluksi aika kovastikin yhteen, kunnes Capu tajusi alistua isommalleen. Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään, mutta näitä ärähdyksiä ja yhteen ottoja on vieläkin harvakseltaan tilanteissa, joissa Capu yrittäessä nousta laumassa ylemmäksi. Nykyään riittää, että Jaba ärähtää kunnolla, jolloin Capu lähtee pois tilanteesta. Perheessämme on tietoisesti pönkitetty Jaban asemaa johtajana ja Capua lauman alimmaisena, huomioiden kaikissa tilanteissa ensin vanhempi koira ja sitten vasta nuorempi. Ärähdyksiä syntyy myös, jos koirat käyvät kierroksilla eli tekemistä ollut liian vähän tai liikaa. Meillä on toiminut se, että erityisesti aivotyöskentelyä on sopivasti molemmille koirille huomioiden myös riittävä lepo, kuten Tuulakin kirjoitti.

Näistä omista kokemuksistani ei varmaankaan sinun tilanteeseesi apua ole. Toivottavasti joku viisaampi ja kokeneempi osaa auttaa.

t. Johanna, Jaba ja Capu

[Annamari Aarnio]

Minulle heräsi mieleen kysymyksiä...

Missä tilanteissa niskassa roikkuminen tulee ? Minkä oloista se on ? Miten vanhempi koira suhtautuu ? Miten itse puutut tilanteeseen ? Mitä tapahtuu tilanteen jälkeen ?

Meillä molemmat briardit junnuaikoinaan (Tao edelleen) ovat koetelleet Viliä, nimenomaan ensin leikinoloisesti roikkumalla - pieninä pentuina uskoneetkin Vilin hienoisen "jo riittää"-urahduksen, kunnes ikää ja testimieltä alkoi olla enemmän. Blancon kanssa opin, että minun olisi pitänyt puuttua tilanteeseen JO tuolloin "leikkimielisessä" kahnauksessa, jota toinen osapuoli ei kuitenkaan pitänyt miellyttävänä. Nopeasti kukkoilu levisi, ettei toista päästettäisi autoon jne. tiloihin jos B sattui menemään sinne ensin ja "hallitsi" tilaa. Tapa oli vaikeampi kitkeä pois, eikä yhteenotoilta täysin ole näinä vuosina vältytty. Niistä minä olen oppinut puuttumaan tilanteisiin nopeammin ja ehkäisevimmin sekä olemalla hyvin mustavalkoinen. Se mikä on kiellettyä on kiellettyä.

Vilin lepsuus ja pitkäpinnaisuus on siis ollut Taollekin helppoa maastoa harjoitella kehittyvää itsetuntoaan. Nyt vain tilanne laitetaan seis heti. Toki ne saavat leikkiä ja kahnata - mutta silläkin on rajansa, jos homma alkaa kiihtymään on tehtäväni kertoa missä raja kulkee. Näin se on helpompaa kuin aiemmin poikien keskinäiset välit. Tosin Taokin on luonteeltaan kovin eri tyyppinen tai sitten se on sisäistänyt "EI PERKELEEN" paremmin .

Tässä kuitenkin yksi linkki:
http://koti.mbnet.fi/tuulen/lauma.htm

[anneli helander]

Kiitos kaikille tuesta ja neuvoista. Tämä nelivuotias pumi on ollut meillä lellitty vauva ja alusta asti irvistellyt briardille, joka nyt on sitten alkanut räjähdellä täysillä takaisin. Luista tai ruuista ei tappelu ole tullut, vaan tilanteet ovat tulleet jotenkin yhtäkkiä. Jotenkin en ole keksinyt, mikä räjähdyksen laukaisee. Kun kirjoitin, että koirat saavat olla pitkin päivää ulkona, en todellakaan tarkoittanut, että ne ovat porukalla päivät ulkona. Vaan tarkoitin, että niillä on mielestäni hyvät olosuhteet, kun saavat vapaasti ulkoilla verrattuna kerrostalokoiriin ja lisäksi ettei niiden tarvitse olla koko päiviä sisällä ilman ihmistä. Touhuan koirien kanssa päivän mittaan kaikenlaista.Tiedän,ettei koiranpentu saa riehua liikaa, vaan silloin pitää keksiä jotain, että se rauhoittuu. Tämä on meillä ensimmäinen briard. Briardien luonteesta en ole kovinkaan paljon löytänyt tietoa. Meillä oli berni syksyyn saakka kolmantena koirana. Jos vielä viitsitte jatkaa tätä aihetta, niin kertoisitteko omien koirienne luonteista.

[Karoliina Hulkko]

Heips Anneli,

Itse en osaa vastata kovin kummoisesti, mutta yritetään.
Omani on sellanen avoin, muiden koirien seurassa aika kovakin mutta minua kohtaan herkkis välillä, ei suinkaan aina.
Lujia otteita on käytetty joskus silloin kun Lara oli vajaa kaksi kun se alkoi pomotteleen nuorempia syyttä. Ei auttanut kuin karvoista kiinni ja jäähy ja jos leikitään niin leikitään kunnolla ja nuorempia ei vahdata kiusaamistarkoituksessa.
Meillä on myös tätä että Lara yrittää saaha Tupsua leikkimään näpsimällä niskasta jos eivät perinteisellä tyylillä ala mutta siihen meillä on tähän mennessä toiminut leikeistä pois sulkeminen/kieltäminen/jäähy.

Lara on leikkisä, avoin ja sosiaalinen ja joskus koirakamusta riippuen todella vilkas ja remuaja leikkijä. Muutoin kun ei tekemistä ole, Lara yleensä nukkuu.
Joskus on tullu sellanen tilanne että jokin koira on alkanut syyttää ärhenteleen Laralle niin kyllä tämä on kampohin pistänyt, eli ei ole alistuja jos turhasta joku motkottaa mutta alistuu toki jos on itse ensin ollu aiheuttaja ja toinen komentaa.

Tuohon niskasta näpsimiseen jatkaisin vielä että sen kohteeksi on joutunut kaveri 6v bastardi joka ei sanonut vastaan juuri ollenkaan, joskus nappasi kiinni Larasta ja ojensi mutta Larahan vain riemastui kun sai vanhemman idolinsa huomion eli siinä vaiheessa kun tällainen toiminta alkaa kuuluu siihen minun puuttua ja tehdä selvät sävelet, nykyään tämä vanhempi tosin riehuu jo ja antaa samalla mitalla takaisin mutta mitään selkeetä tähänkään ei ole selitystä kuin se että Lara hakee Tupsun huomiota vain kokoajan ja minun täytyy siihen puuttua jos tätä tapahtuu jollain edellä mainitulla konstilla.
Mutta tätä näpsimistä ei ilmaannu kuin tämän Tupsun läsnäollessa, muiden kanssa leikkiessä ei ole tätä käytöstä ollenkaan.
Mietittiin kaverin kanssa tätä ja ainoa vastaus oli että Lara tekee tätä näpsimistä Tupsulle kun tietää että näin se saa Tupsun juoksemaan kilpaa ja riehumaan itsensä kanssa ja että saa huomion tältä Tupsulta ja lopettaa toki toimintansa kun näin tapahtuu.
Ainahan Lara on sitä huomiota jostain syystä hakenut vain Tupsusta, muiden koirien kanssa tätä ei esiinny.
Rasittavaa se on mutta en ole kokenut sitä kamalaksi ongelmaksi kun meillä on riittänyt kunnon komennot ja jäähyt tähän mennessä.

Kysyä saa jos jokin jäi epäselvyydeksi.