Koiranpentu

Keskustelua briardien hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, terveydestä jne.

Koiranpentu

ViestiKirjoittaja Annina Björlund » 07.06.07 09:39

Minulla on kova pentukuume menossa. Kävin katselemassa yhtä pentuetta tuossa (ei briard) eilen ja ihastuin kovasti. Ajattelinkin kysyä että onko kenelläkään kokemuksia siitä, miten yleensä briardit tulevat toimeen pentujen kanssa (luonteestahan se kai on vaan kiinni, mutta kuitenkin)? Dante kyllä on kaikkien kaveri yleensä, mutta jos se väsyy se saattaa alkaa ärisemään.
Haluaisin kovasti Dantelle kaverin ja vielä kun herrassakin on virtaa niin se vielä jaksaisi touhuta ja katsella leikkisää pentua.

Kertokaahan kokemuksia uusien perheenjäsenten tulosta omaan laumaanne, millainen oli tilanne ja miten kukakin suhtautui?
Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen,
kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja."
-Kalevala, 10. runo-
Annina Björlund
 
Viestit: 40
Liittynyt: 16.05.07 08:58
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Karoliina Hulkko » 08.06.07 23:33

Meillä on Lara ollut todella helppo pienten pentujen kanssa, se ei kauheesti välitä. Sillon kun Java oli pieni ja se haettiin niin ei Lara paljoa siitä perustanut, samoin kävi kaverin tibben kanssa (ovat tiivistä laumaa), ei se perustanut siitäkään. Ihan pienet pennut se ennemmin väistää kuin alkaa painimaan tai sitten makaa maassa ja muka painii niiden kanssa ja pennut riehuu ihan touhussaan minkä kerkeää. Neven kanssa tiettyyn ikään asti oli niinkun sitä ei olisi ollut mutta jossain vaiheessa, kun Nevekin kasvoi isommaksi, oli sen about 6-7kk alkoi Laraa kiinnostaa Neve kaverina.

Minä olen sallinut murinat kyllä jos pentu menee häiriköimään "vanhuksen" omaa rauhaa, mielestäni se on oikeutettu siihen koska Neve on sellanen että se menee kyllä härppimään toisia ja ei anna olla rauhassa ollenkaan. Lara on ollut ehkä liiankin kiltti Neven suhteen, vasta kun selkeästi Neve alkoi olla murkku, 9-10kk, alkoi Lara tajuta että kai sille kuriakin pitää olla joskus. :lol:

Turhista meillä ei päristä ja pöristä. Lara on elänyt aina paljon pienten koirien kanssa joten se on oppinut niiden kanssa olemaan ja on ollutkin alusta asti aina tosi nätisti.

Meillä on Lara osannut hyvin pitää oikeissa rajoissa pennun opettamisen tavoille, ei ole tarvinnut puuttua joka asiaan. Ainoa on se että Neven tullessa murkkuikään Lara alkoi välillä olla raju mutta siitä seurasi ehdoton leikkikielto koska pentua ei teilata millään tavalla eikä kohdella rumasti vaikkakin pitää rajat olla.

Mulla on vain hyviä kokemuksia näiden kanssa pennuista. Nevekin menee heti maahan kun tulee pieni koira leikkikaveriksi ja etenkin jos se on pentu, vaikka se ei ole paljoa ollut edes pienten kanssa.
Avatar
Karoliina Hulkko
 
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Paikkakunta: Kempele

Uusi pentu talossa

ViestiKirjoittaja Sari Haarahiltunen » 14.06.07 19:41

Minulla on nyt 2 vuotta vanha briard uros.Uusi pentu tuli taloon 27.5 tuolta Ruotsin maalta.Figo on ottanut uuden tulokkaan todella hyvin vastaan.Leikkii ja painii jatkuvasti pennun kanssa.Tosin vaatii myös oman rauhan illalla kun haluaa "viettää omaa aikaa".Tosin Figo ei ole ainut koira meidän talossa.Meillä myös 13 vuotias kultainen noutaja.Kaikki kolme ovat sopeutuneet toisiina hyvin(ainakin tähän asti).Mutta voi niitä rähinöitäkin tieten tulla :cry: Tosiaan unohdin mainita että kaikki ovat uroksia.Uusi tulokas myös briard.Toivon että jatkokin menisi näin hyvin kuin nyt on mennyt :mrgreen:
Sari,Figo , Leo ja Saga
Sari Haarahiltunen
 
Viestit: 187
Liittynyt: 07.01.06 12:52
Paikkakunta: Ranua

13 v ikäeroa!

ViestiKirjoittaja kirsi iilomo » 30.08.07 08:44

Joo elikkäs meillä 13 vuotias Briardi ja taloon tuli uusi vaavi (Beauceron narttu). Aluksi jännäsin kovasti miten kaikki sujuu ja miten mummeli ottaa uuden laumanjäsenen vastaan. Kaksi kertaa ärähti ja näykkäisi pentua ekana iltana-aiheesta, eli pentu meni Brion ruokakupille. Sen jälkeen laumajärjestys oli selvä, pentu väistää ja arvostaa vanhempaansa. Pentua käytän paljon yksin ulkona ettei tukeudu toiseen ja oppii tulemaan muiden koirien kanssa omin avuin toimeen, koska meidän mummeli ei valitettavasti :bigcry: ikuisesti elä...
Vanhus muuten virkistyi todella paljon pennun tulon jälkeen ja on ikäisekseen todella nuorekas pimu!
Vanha koira ja pentu on mielenkiintoinen yhdistelmä, nuorempi oppii matkimalla kaikki temput, jotka vanhalle ovat rutiinia ja sosiaalistaminen mm autot, kaikki pelottava kolina ja pärinä, ihmisvilinä opittiin nopeasti kun katsoi vanhukselta mallia!
Terkkuja kaikille, jotka vielä tunnistaa!
T Kirsi ja Brio (Kirmix Kleonoora 13,5 v) ja Chili (Cresondan Dark Angel 7kk)
kirsi iilomo
 
Viestit: 8
Liittynyt: 28.08.07 08:21

ViestiKirjoittaja Annina Björlund » 04.09.07 13:04

Vielä en ole päätynyt pennun hankkimiseen..katsotaan ja edetään rauhallisesti.
Yksi asia vain vähän jännittää, jos nyt ottaisin pennun Danten seuraks. Se on niin pirun hepulissa toisten koirien kanssa, että en tiedä minkälainen kaaos olisi kämpässä sen jälkeen, jos pennun tänne toisi seuraksi. Pentu ei saisi hetken rauhaa, sen tiedän! Ellei sitten sulkisi koiria eri huoneisiin..mutta se ei ole minusta hyvä vaihtoehto..
Mitenkähän saisin ensin Danten rauhoittumaan muiden koirien seurassa niin, että se edes pysyisi nahoissaan? Onko vinkkejä? (Tämä kysymys ei ehkä kuulu ihan tähän keskusteluun, mutta jos se nyt saa tässä olla kuitenkin?) :D
Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen,
kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja."
-Kalevala, 10. runo-
Annina Björlund
 
Viestit: 40
Liittynyt: 16.05.07 08:58
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Karoliina Hulkko » 04.09.07 20:50

^Minkä ikänen Dante on?

Meillä on otettu molempien koirien kanssa rauhoittumisharjoituksia, en pidä itse yhtään koko ajan riehuvasta ja rauhattomasta koirasta. Esim. kylässä ollessa olen aina käskenyt, jos siltä näyttää, koiran makaamaan lähelleni ja rapsutellut tmv jotta se rauhottuisi siihen. Tokihan koira saa haistella ja tutkia paikkoja mutta sellanen liika sählääminen ei mun päähän mahdu. Näitä harjotuksia me tehtiin molempien kanssa (tosin Neven kanssa joskus edelleenkin joissain paikoissa) ja ihan pienistä ajoista ensin ja nopeasti ne kyllä oppivatkin millon saa/pitää olla rauhassa ja millon sitten ollaan tulta ja tappuraa. Yleensä käsken joko istumaan tai makaamaan, suurimmaksi osaksi molemmat kyllä hakeutuvat makaamaan lähelle, jos haluan koirien rauhottuvan. Käskynä meillä toimii yleensä että "pistä maate", "nyt rauhotu" tai sitten "asetuppa nyt", nuo kaikki molemmat on oppinu tosi nopsaan kyllä. Toisaalta taas ikäkin tekee tehtävänsä näissä ja onko briardit koskaan aikuisia niin se on toinen juttu se. :mrgreen:
Avatar
Karoliina Hulkko
 
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Paikkakunta: Kempele

ViestiKirjoittaja Annina Björlund » 05.09.07 11:19

Dante on 6v. tällä hetkellä.
Jos lähden lenkille niin että mukana on toinenkin koira, Dante ei pysy nahoissaan vaan haluaa heti riehua ja leikkiä. En voi edes kuvitella millainen häslinki sisätiloissa olisi, jos siellä olis toinenkin koira. Pihalla jos joku haluaa päästää koirat tutustumaan keskenään hihnassa, minulla on täysi työ pitää se kurissa niin ettei lähde sinkoilemaan joka suuntaan. :roll:
Vastaantulevat koirat kiinnostavat todella paljon ja hihna senkun kiristyy ohi mennessä. Hyvä ettei hurtta välillä kamppaa mua. On mulla kuristuspantakin tuolla, mikä estäisi sitä kiskomista vähäsen, mutta en tykkää käyttää sitä.

Että sellaista...on mukavaa että koiralla riittää energiaa ja intoa, se ei minua haittaa, mutta voisi joskus tottua siihen, että aina ei tarttis höseltää niin paljoa kun on muita koiria lähettyvillä.
Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen,
kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja."
-Kalevala, 10. runo-
Annina Björlund
 
Viestit: 40
Liittynyt: 16.05.07 08:58
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Heidi Tukiainen » 14.09.07 11:53

Olen katsellut briardeja ja haaveillut sitä toiseksi koirakseni. Entuudestaan minulla on terhakka ja hyväntahtoinen schapendoes poika. Kun muutimme isompaan taloon jossa on maata ympärillä niin mahdollisuus saada toinen karvainen perheen jäsen muuttui haaveesta todeksi. Onko kenelläkään kokemuksia mikä olisi hyvä ikä ero koirille kun schappini on tällä hetkellä 1½ vuotias niin kannattaisiko odotella vielä ennenkuin otan toisen karvapallon sen kaveriksi?
Heidi Tukiainen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 14.09.07 11:10
Paikkakunta: Lieksa

ViestiKirjoittaja Annina Björlund » 14.09.07 13:15

En tiedä, mutta en usko että ikäerolla on mitään sen kummempia merkityksiä. Jos haluaa kahden nuoren koiran kanssa temmeltää ja kouluttaa niitä, niin mikäs siinä, jos tulevat vielä toimeenkin keskenään. Itse mieluumin kouluttaisin ja pitäisin koiraa vähän kauemmin, jotta ei tarvitsisi enää sen koulutuksesta huolehtia kun toinen koira tulee taloon..

Ikäerolla tuskin on mitään merkitystä, tärkeintä on että tulevat toimeen keskenään.
Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen,
kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja."
-Kalevala, 10. runo-
Annina Björlund
 
Viestit: 40
Liittynyt: 16.05.07 08:58
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Tarja Väisänen » 18.09.07 08:36

Itsekin ajattelen ettei ikäerolla ole juurikaan merkitystä koirien pärjäämisessä keskenään samassa laumassa. Luonne on se joka ratkaisee kuten myös se kuinka koiria opastetaan olemaan yhdessä.

Tappeluitahan ei tule koskaan sallia, eikä liikaa vahtimistakaan. Toki koirille pitää sallia ns. oma tila. Eli murinalla toista saa varoittaa ja toisen tulee ymmärtää väistää. Tietenkin on niinkin ettei aina koirillakaan osu kemiat yksiin ja yhdessäolo ei kertakaikkiaan suju ongelmitta. Onneksi kuitenkin harvemmin näin.

Itselläni on useamman kokoisia koiria ja aikalailla samanikäisiäkin, pieni n. 6-kiloinen havaneesi jolla ikää kaksi vuotta,
ja sitten kaksi n. kymmenkiloista pyreneesiä joiden iät kymmenen ja kolme vuotta, ja isona koirana laumassa liki kolmekymmentäkiloinen briardineiti Milla jolla ikää n. 1,5 vuotta.

Samaan aikaan perheessä oli siis havaneesinpentu sekä briardinpentu, hyvin sujui. Ja on sujunut edelleen.

Shapendoes on kooltaankin sopiva briardin kaveriksi, ei niin pieni että sen rikkoontumista tarvitsisi pelätä.
Terveisin Tarja & Essi, Rosa, Ilona, Milla, Prinsessa ja Unelma
Tarja Väisänen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 01.06.05 10:26
Paikkakunta: Kajaani

ViestiKirjoittaja Karoliina Hulkko » 18.09.07 10:31

Annina, Meillä Lara oli nuorena todella villi muiden koirien kanssa ja siihen meni ainakin vuosi että se malttoi rauhottua kun muita koiria tuli esim. lenkillä vastaan tai lähdettiin lenkille muiden kanssa.
Meillä ratkaisuna näihin toimi kuonopanta mutta sen käytön kanssa tulee olla todella tarkka. Eihän se muu auta kuin saaha ne koirakaverit Dantelle mahdollisimman paljon mukaan että se pystyy rauhottumaan edes vähän.

Heidi, Olen samaa mieltä siitä että ikä ei niinkään ole se ratkaseva vaan koirien luonne ja myös SINUN "luonne". Kannattaa miettiä useita kertoja että jaksaako yhtä aikaa kouluttaa nuoria aktiivisia koiria ja onko siihen rahkeita itsellä koska briardikaan ei tyydy vaan makaamaan sohvalla. :smile:
Avatar
Karoliina Hulkko
 
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Paikkakunta: Kempele

ViestiKirjoittaja Annina Björlund » 18.09.07 15:33

Karoliina, olen yrittänyt ja pyrkinyt tässä käymään lenkeillä muidenkin koirien kanssa. Dante vaan ei oikein tunnu rauhoittuvan. Noh, ehkä se vielä. Täytyy vaan yrittää kiinnittää välillä sen huomio muualle, vaikka tempun tekemiseen ja makupalaan tai jotakin..en tiedä..:D Ollaan me kyllä pärjätty tähän asti kuitenkin, mutta jotkut koirat vain säikkyvät niin riehakasta otusta..:D Varsinkin kun Dante on ylikorkea briardi..:D
Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen,
kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja."
-Kalevala, 10. runo-
Annina Björlund
 
Viestit: 40
Liittynyt: 16.05.07 08:58
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Karoliina Hulkko » 18.09.07 21:19

Minä en itse henk. koht. suosisi esim. temppuja, ainakin omilla koirilla kun ne nostaa kovasti kierroksia. Kannattaa kokeilla vaan sitkeästi ihan vaan sitä että menette vaikka johonkin alueelle missä on tilaa, ihan vaan seisoskelemaan ja juttelemaan kaverin kanssa ja siinä tavallaan "kyllästät" Dantea niillä kavereilla ja aikansa varmasti riehuu mutta kyllä se raja tulee vielä vastaan. :smile:

Kyllä se siitä! :thumb: Sitkeys palkitaan ja on hienoa kun jaksat uurastaa Danten kanssa vaikka ymmärrän että se välillä syö hermoja ja kovasti! :grin:
Avatar
Karoliina Hulkko
 
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Paikkakunta: Kempele

ViestiKirjoittaja Annina Björlund » 19.09.07 13:40

Kerran pelkäsin jo että hihna katkeaa. Oltiin kesällä rannalla, Dante oli puussa kiinni. Kaveri tuli kahden koiransa kanssa siihen viereen. Dante innostui niin että sinkoili hihnassa kuin hullu. Kaverin koirat ottivat ihan rauhassa eivätkä noteeranneet Dantea. Olivat siinä ainakin vartin verran tai enemmän, mutta Danten tempomisesta ei ollut tulla loppua..se oli kyllä aivan hullua/huvittavaa katseltavaa. Yritin silloin kiinnittää hänen huomionsa muualle, mutta turhaan..

Sitkeä olen, en anna ihan heti periksi..:D Se on varmaa! Eiköhän se siitä rauhoitu sitten...joskus..:D
Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen,
kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja."
-Kalevala, 10. runo-
Annina Björlund
 
Viestit: 40
Liittynyt: 16.05.07 08:58
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja Karoliina Hulkko » 19.09.07 22:03

Kyllä se kuule, Annina, siitä vielä rauhottuu. :thumb: Uso pois vaa. :wink:
Kieltämättä ittiäkin sapettaa nuo teinikoirat kun tuntuu ettei ne koskaan rauhotu ja että menee siihenki ikuisuus mutta niin se vaan Larakin tuntuu jo ihan köpö vanhukselta tuon Neven rinnalla joka on tulta ja tappuraa koko ajan. :lol:
Avatar
Karoliina Hulkko
 
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Paikkakunta: Kempele

Seuraava

Paluu Yleistä keskustelua

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron