Epilepsia briardilla

[Jonna Niinikangas]

Meidän Kiillä epäillään epilepsiaa.

Toivoisin keskustelua asiasta, jos muilla olisi jotain kokemusta aihepiiristä. Tämä on kuulemma harvinaista briardeilla, mutta silti.
Asia ei ole aivan kiveen hakattu, mutta todennäköisesti kyseessä on idiopaattinen eli itsestään syntynyt epilepsia, joka on siis myös perinnöllinen. Tämä varmistuu pään magneettikuvauksessa, jonne ehdimme ehkä myöhemmin syrjäisen sijaintimme vuoksi, muut elimelliset syyt on pääosin suljettu pois.
Me olemme tällä hetkellä aika musertuneita, mutta yritämme katsoa päivän kerrallaan.

Kirjoitin asiasta blogiini: http://kiipelissa.blogspot.com/

[Virpi Leskinen]

Voi miten kurjaa ja kauheaa, nuo epileptiset kohtaukset kuulostavat niin rajuilta ja toivottomilta kuvaellessasi niitä... Paljon myötätuntoisia ajatuksia, ja voimia Kiin jatkohoitoon, toivottavasti oikea lääkitys löytyy. Todella harmillista.

Briardin epilepsiasta minulla ei ole tarkempaa tietoa, muuta kuin että harvinaista taitaa olla. Toisaalta näitä kiusallisia sairauksia on myös helppo peitellä, ja tyylittömästi käyttää sairaita yksilöitä jalostukseen. Harva uskaltautuu rohkeasti kertomaan asiasta julkisesti, kiitos rehellisyydestäsi.

-Virpi ja chaccadot

[Tiina Heino]

Tsemppiä Sinulle epilepsiakoiran kanssa elämiseen, sitä todella tarvitaan, sillä koskaan ei voi tietää millainen koira on kotona odottamassa kun olet ollut poissa

Olen omistanut kaksi epileptisiä kohtauksia saanutta koiraa, joista toinen oli briard (SB Song of Wind) jonka epileptiset kohtaukset alkoivat vasta vanhemmalla (8,5v.) iällä ja näinollen kohtausten oletettiin olevan iästä/muusta sairaudesta johtuvaa. Lääkitys aloitettiin, joka vähensi ja laimensi kohtauksia mutta ei pitänyt niitä kokonaan poissa.

Meillä briardin kohtaukset ei olleet kovin rajuja, mutta hankalinta oli se että Elma jouduttiin koirien jäädessä keskenään kotiin, aina erottamaan muista, koska kohtauksen tullessa ei ollut koskaan varmaa miten muut koirat siihen suhtautuisivat. Meillä kohtaukset tulivat useimmiten yöllä, joka jätti arvet minuun (jo toistamiseen),vieläkin, vaikka Elma nukkui pois jo juhannuksena (kohtausten takia) herään öisin jos joku koirista vaikka näkee unta ja raapii lattiaa....



Tiina

[Jonna Niinikangas]

Niin, sitä olen yrittänyt tässä miettiä, että miten sitä pystyisi valvomaan, ettei koira kuole pitkittyneeseen kohtaukseen sillä aikaa, kun olen töissä (sielläkin on joskus käytävä). Meillä on Kiin lisäksi pieni terrieri, joka katsoi kohtausta pelokkaana vierestä (sen reaktiosta voin olla varma), joten saavat olla keskenään kotona samoissa tiloissa.
Jotkut on kuulemma ratkaisseet valvonta-asian suurella häkillä, ja liiketunnistimella. Eli jos häkki alkaa heilua, niin tulee kännyyn häly. En tiiä, mitä tekisin. Tuntuis varmemmalta, jos koira sais lääkkeitä, mutta noin nuorena vakituinen ja erittäin voimakas lääkitys ei tunnu hyvältä. Maksa menee ja minulle on jäänyt semmoinen käsitys, että jos aloitat lääkkeet, peruuttaminen takaisin lääkkeettömään elämään on vaikeampaa ja laukaisee kohtauksia.

Haluttais vain unohtaa koko asia... Jos vaikka ei tulisikaan enää kohtauksia.

– Jonna ja Kii–

[Minna Tikkanen]

Heippa Jonna!
Tosi ikäviä kuulumisia sieltä Kolarista... Voin vain kuvitella, mikä hätä ja suru teillä on ollut Kiin kohtauksen johdosta.
Itselläni on sen verran kokemuksia tästä ikävästä sairaudesta, että edesmenneellä lapinkoirallani alkoi tulla kohtauksia noin 9 vuoden iässä. Alussa harvemmin, sitten useammin. Lopullinen päätös oli tehtävä viimeisen ison kohtauksen jälkeen.
Sitä ei sitten koskaan selvitetty, että mistä kohtaukset johtuivat (koiraa ei avattu), mutta vahva epäily kohdistui aivokasvaimeen tms.
Noilta ajoilta mieleeni jäi, että ainakin vanhemmalla iällä tulevat epileptiset kohtaukset johtuvat lähes poikkeuksetta jostain muusta kuin itse epilepsiasta.
Mutta se, mitä halusin sinulle nyt kertoa, on että suomenpystykorvilla epilepsia on nykyään ihan päivän polttava ongelma. Kävin pikaisesti Suomen Pystykorvajärjestön sivuilla katsomassa ja siellä oli aika tavalla tietoa, mitä tämä tauti suomenpystykorvien kohdalla tarkoittaa.
Tietoa löytyy suomenpystykorva -rodun alta kohdasta "terveystietoa".
Eli käypä kurkkaamassa. Jos löytyisi vaikka jonkinlaisia vastauksia ehkä sinuakin askarruttaviin kysymyksiin.
Itselleni mieleeni jäi esimerkiksi sellainen pointti, että koiran kastroinnilla on todettu olevan jonkinlaista "rauhoittavaa" vaikutusta myös epilepsian kannalta.
Mutta kaikki tämä ihan vain vinkkinä...
Toivon, että saisitte elää mahdollisimman huoletonta elämää - koko perhe.

Terveisin, Minna T Kajaanista

[Maiju Kautto]

Hei Jonna ja Kii,

Aivan hirveitä uutisia pienen Kiin kohdalla . Valitettavan vähän omakohtaista kokemusta tästä maasta taitaa epilepsiasta briardien kohdalla löytyä. Onnihan se toisaalta on, mutta vertaistukea emme näin olen pysty tarjoamaan. Valtavasti myötätuntoa varmasti kokee jokainen tämän palstan (ja teidän blogin) lukija.
Itselläni on henkilökohtaista kokemusta ainoastaan ihmisten epilepsiasta, työskeneltyäni reilun seitsemän vuotta neurokirurgian teholla. Sen pohjalta itse kallistuisin säännöllisen lääkityksen puoleen, jos näyttää siltä, että Kiin kohtauksista tulee säännöllisiä tai pitkittyneitä. Epilepsialääkkeiden sivuvaikutukset ovat kovat, mutta niin on myös huoli siitä, että koira menehtyy pitkittyneen kohtauksen aikana yksi kotiin. Vaikkakin lohdullista on se, ettei koira ole tajuissaan enää kohtauksen pitkittyessä (laiha lohtu)...

Varmasti aika näyttää mihin suuntaan Kiin elämä lähtee etenemään. Me pidämme kovasti peukkuja, että saisitte hieman aikalisää ... ja tauti (jos se epilapsiaksi osoittautuu) antaisi armoa.

[Annamari Aarnio]

Suuri annos sympatiaa Jonnalle ja Kiille ,

Kokemuksia tai vertaistukea ei ikävä kyllä löydy täältäkään osoitteesta. Jos kuitenkin päätätte jossain vaiheessa saapua Aistiin tutkimuksiin, niin ainakin majapaikan reissun ajaksi voin tarjota, älä epäröi ottaa yhteyttä.

[Tarja Väisänen]

Pahoitteluni Jonnalle ja Kiialle teitä kohdanneesta ikävästä sairaudesta.

Itselläni on kokemusta epilepsiaa sairastavan koiran kanssa elämisestä oman pyreneittenpaimenkoirani Essin kohdalla. Tällä rodulla epilepsiaa esiintyy valitettavan paljon, ja hyvin monimuotoisena. Kohtaukset voivat alkaa nuorena, olla rajuja ja usein toistuvia tai sitten kuten oman koirani kohdalle alkaa vasta sen ollessa aikuisempi (kuusivuotias) ja kohtaukset niin lieviä jottei koira tarvitse lääkitystäkään. Meillä siis epilepsia ei ole vaikuttanut koiran kanssa elämisen arkeen lainkaan.

Pyreneittenpaimenkoirilla siis esiintyy epilepsiaa jonka kohtaukset vaativat jatkuvan lääkityksen aloittamista jotta koira (ja sen omistaja) pärjää arjessaan. Tiedän pari tapausta joissa koira on syönyt nuoresta saakka lääkkeitä sairauteensa ja elänyt siitä huolimatta hyvän elämän reilulle toiselle vuosikymmenelle. Maksa-arvoja toki tulee seurata etenkin koiran ikääntyessä, niissä lääkitys tosiaankin näkyy.
Kohtauksiahan saattaa kuitenkin lääkityksestäkin huolimatta tulla ajoittain, mutta kuitenkin harvemmin ja lievempinä kuin ilman lääkitystä.
Tiedän myös kaksi koiraa jotka ovat sairastaneet epilepsiaa kohtausten ollessa rajujakin (useamman minuutin kestäviä) mutta koirille ei ole aloitettu lääkitystä koska kohtauksia on tullut vain muutamia vuodessa. Näiden koirien kohtauksia rauhoitti selkeästi arjen kiirettömyys ja tutut rutiinit, stressi todellakin lisää kohtauksia.

Toivon sinulle jaksamista arjessa ja neuvoni onkin jotta vaikka raskasta onkin niin punnitse asoita, lääkitystä jne. aivan rauhassa ajan kanssa.

Noista Aistissa tehtävistä tutkimuksista. Oma koirani on rotunsa parissa tehtävään tutkimukseen liittyen ollut testeissä epilepsian vuoksi ja testeistä sen epilepsiaa ei voida todeta. Voi siis olla aivan turhaa tehdä koiralle erittäin kalliita tutkimuksia joilla ei välttämättä epilepsiadiagnoosia voida vahvistaa. Tärkeintä on sulkea kokein pois mahdollisuudet jotta jokin muu sairaus kohtaukset aiheuttaisi.

Vaikka huoli koirasta ja sen pärjäämisestä suuri onkin niin mahdottomia et voi tehdä eikä kannatakaan tehdä elämisestä itselleenkään liian raskasta. Et voi jatkuvasti valvoa koiraasi ja vaikka saisit tiedon sen kohtauksesta ollessasi kauempana niin kohtaus voi olla ohi ennenkuin ehdit paikalle. Kannattaa koettaa jatkaa elämää niin normaalisti kuin vain mahdollista.

[Jonna Niinikangas]

Kiitos kaikille myötäeläneille.

Kii on edelleen ollut ilman kohtauksia, mutta diapamit on jatkuvasti taskussa, että jos ja kun se tulee, niin ollaan sitten valmiita siihenkin.

Nuo tutkimukset ja kuvaukset varmaan joskus tehdään, ehkäpä jo keväällä. Ja siksi aion niissä käydä, että pystytään sanomaan todennäköisyyksiä. Siis laskemaan pois kaikki epilepsiaa epätodennäköisemmät vaihtoehdot pois. Ja jos niitä epätodennäköisyyksiä sitten sieltä aivoista löytyy (aivokasvain, vamma...) se on todennäköisesti huonompi vaihtoehto koiralle, kun taas kasvattaja voi siinä vaiheessa olla kiitollinen. Siis toki vain siitä, että jos jonkun kasvatin pitää kerran sairastaa, niin eihän kukaan toivo sen perinnöllistä olevan.

Siis monimutkaisella tavalla yritän tässä selventää, että nuo tutkimukset teetetään tiedon lisäämiseksi. Revitään nyt Kiin osalta auki tappiin saakka, että onko tauti todennäköisesti epilepsia (perinnöllinen) vai ei. Varmasti ei voi sanoa kai koskaan. Mutta senkin kanssa on elettävä.

Ja vakuutushan koiralla on, muuten miettisin parikin kertaa tätä asiaa, koska tutkimus on tosiaan varsin kallis, eikä siis todennäköisesti (jälleen) hyödytä tätä yhtä karvareuhkaa mitenkään.

[Karoliina Hulkko]

Sympatiat myös meidän puolesta Jonnalle ja Kiille.

Hirveän vaikea löytää nyt sanoja, että mitä voisin sanoa tämmöisessä tilanteessa, mutta meillä toivotaan koko sydämestä kera karvaisten kaverien, että Kii voi hyvin ja olisi mahdollisimman paljon ilman kohtauksia.


-Karo, Lara & Neve

[Minna Saarimaa]

Lämpimiä ajatuksia myös täältä.

Tässä linkki Majka Borgströmin selkokieliseen artikkeliin Epilepsia koirassa