Sivu 1/1

Hanna ja Prinssi

ViestiLähetetty: 22.06.10 22:48
Kirjoittaja Hanna Nikula
Hei vaan briardiväki!

Liityin minäkin joukkoon tummaan, ja haluaisin esitellä teille Prinssin. Sen hienompia titteleitä tahi sukupuita ei pojalta löydy, mutta ei nimi koiraa pahenna ellei koira nimeä, ja Rinssieversti täyttää nimensä kuin aatelinen konsanaan.

Saanen kertoa teille tarinan koirasta.

Tämä koira otettiin Pentuna 2009 rakastavaan kotiin Viron Kohtlajärvellä, varmasti hoidettiin ja paijattiin kuten ihmiselle on luonnollista pennun kanssa tehdä. Kuukaudet kuluivat, ja Pentuun alkoi kasvaa pitkää ja pörröistä turkkia, sen koivet venähtivät ja se olisi jaksanut juosta ulkona päivät läpeensä. Perheen Äiti odotti vauvaa, eikä ison masun kanssa juosta koirakakaran mukana kovinkaan vauhdikkaasti. Ei sen kanssa myöskään kurotella harjan kanssa ympäri Pentua takkuja etsien.

Ihmislapsen synnyttyä perhe päätyi murheelliseen ratkaisuun; Pentu vietiin koiratarhaan omien voimien loputtua. Koiratarhalla koiraa odottaa ikuinen uni, ellei kahden viikon kuluessa uutta perhettä löydy. Pentu, joka oli jo oikeastaan Nuorukainen, hurmasi kuitenkin suurella sydämellään, ja koiratarhan ihmiset pitivät hänestä huolta usean kuukauden ajan, niin hyvin kuin olemattomilla varoillaan voivat. Hänet nimettiin Prinssiksi.

Talvella 2010 koiratarhalle tuli suomalaisia, yhdistyksestä nimeltään RekkuRescue ry. Punatukkainen tyttö löysi koiratarhan Prinssin, ja otti hänet mukaansa Suomeen odottamaan Sitä Oikeaa Kotia. Eläinlääkäri rokotti, sirutti ja kastroi Prinssin, ja kaiken muun lisäksi hänet ajeltiin! Huopamaton alta löytyi koiran varjo; luurangonlaiha otus jolla oli, silti, iloinen ilme ja heiluva häntä.

Kuva Kuva

Kuva
Kuva

Vähitellen Prinssi tottui taas kotielämään punatukkaisen tytön ja koirakaverin kanssa... Kevät koitti vieraan maan Prinssille. Eräänä päivänä sitten kylään tuli Hanna, kahden ihmispennun kolmekymppinen äiskä Vantaalta. Prinssi oli juuri sellainen koira jota hän oli itselleen etsinyt jo pitkään. Kasvettuaan partacollieiden parissa hän näki Prinssissä juuri sitä positiivisuutta mitä koirassa pitää ollakin. Viikon kuluttua Prinssi muutti Hannan luo, ihan omaan Loppuelämän Kotiin.

Laiha mutta energinen koiruus otti heti koiran paikan perheessä, rakastaen kaikkea vastaantulevaa, lapsista kissaan ja naapurintätiin. Hyvällä ruualla, paijauksilla, metsälenkeillä, pesulla ja harjauksella Prinssistä on alkanut kuoriutua esille se komea, hauska ja fiksu koira jollaiseksi hän on syntynyt.

Kuva

Kuva

Tällainen oli tarina koirasta, joka on nyt Kotona. Sen pituinen se.

ViestiLähetetty: 24.06.10 20:37
Kirjoittaja Ulla-Maj Leppäkorpi
Ihana, että prinssi löysi kotiinsa, sen oikean ja rakastavan.

Nämä "Happy Endit" lämmittävät aina mieltä. Pitäkää huolta toisistanne! :adore:

ViestiLähetetty: 26.06.10 08:56
Kirjoittaja Tarja Väisänen
Voi kuinka ihana tarina :adore:

Hienoa jotta koira on löytänyt viimein arvoisensa rakastavan perheen.
Siitä tulee selvästikin komea koira kunhan turkki saa pituutta.

ViestiLähetetty: 18.08.10 17:07
Kirjoittaja Riikka Riihijärvi
Ihanaa että tarinalla oli onnellinen loppu ja rakastava koti löytyi :adore: