Topin taistelua diskospondyliittia vastaan

Keskustelua briardien hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, terveydestä jne.
Sini Pietari
Viestit: 44
Liittynyt: 19.05.05 11:21
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Topin taistelua diskospondyliittia vastaan

Viesti Kirjoittaja Sini Pietari »

Huhtikuun alussa katselin että Topi kulki huonosti ja vähän köyryssä. Ontui satunnaisesti hieman jompaakumpaa takajalkaa. Vein Topin eläinlääkärille 10.4, jossa Topi ei tietenkään ontunut tai muuten aristellut selkäänsä. Pissa tutkittiin ja siitä ei löytynyt vikaa. Saatiin kuitenkin kortisonipiikki ja 2 viikon kuuri Rimadyl kipulääkettä ja käsky pitää koiraa levossa.

Topin liikkuminen ei parantunut, edelleen kulki lyhyehköllä askeleella ja välillä ontui. Vein Topin uudelleen eläinlääkäriin 23.4. Nyt Topi valitti kun selkää tutkittiin vetämällä takajalkaa taakse ja painamalla lannerangasta. Selkä kuvattiin ja lannerangassa näkyi ahtaampi nikamaväli ja tiivistymää ristiluun päässä. Hoidoksi saatiin nyt pitkävaikutteinen kortisonipiikki ja taas käsky pitää levossa ja soitella viikonpäästä voinnista.

Topi oli nyt levännyt noin kuukauden ja kokoajan tilanne oli mennyt huonompaan suuntaan. Epätoivoisena otin yhteyttä kiropraktikkoon. Sain ajan kiropraktikolle keskiviikolle. Samana päivänä kun aika oli Topi alkoi valittaa ylösnoustessa ja autoon, johon tähän mennessä aina änkesi ilolla, ei enää suostunut hyppäämään.

Kiropraktikolle näytin kuvat ja hän piti selkää hyvänä. Käsittelyssä löytyi kipeitä kohtia, Topi kerkesi purrakin kiropraktikkoa. Käsittelyn jälkeen koira ei valittanut, selkä ei enää ollut kosketusarka ja Topi ravisteli itsensä hännäpäähän saakka. Ohjeeksi saimme liikkua vapaana metsässä välipäivän jälkeen. Lääkäriltä tilasin puhelinreseptillä lisää rimadyliä.

Kiropraktikon käsittelyn jälkeen, seuraavana päivänä Topi aristi hieman selkäänsä mutta sitten olo alkoi helpottamaan. Teimme lyhyitä metsälenkkejä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Topi alkoi olla sama reipas koira joka oli ollutkin ennen tätä selkäepisodia ja huokaisimme helpotuksesta ja suunnittelimme lihastreeniohjelmaa sillä Topin jalkalihakset olivat selkeästi heikossa kunnossa ja muutenkin koira oli laihtunut.

Sunnuntai-illasta olimme Ismon kanssa laittamassa yläkerrassa lapsia nukkumaan kun Topi alkoi haukkua jotain ulkoa kuulunutta ääntä alakerrassa. Kuului kuinka se hyppäsi pystyyn kuistin ovea päin ja vinkaisi. Tämän jälkeen Topi alkoi ontua pahasti, yön se läähätti ja kun se vaihtoi asentoa se vinkui kivusta. Aamulla koira oli täysin kantokunnossa. Soitin eläinlääkärille ja sain iltapäiväksi ajan. Lisäksi tilasin uuden ajan kiropraktikolle, kun usein kuulemma tarvitaan muutama kerta ennen kuin selkä saadaan kuntoon.

Eläinlääkäri oli huolissaan Topin tilasta. Topi kuvattiin läpikotaisin kun etsittiin kasvaimia. Selkä kuvattiin uudelleen ja tilanne oli lääkärin mukaan sama kuin viikko sitten. Lisäksi otettiin verinäytteet, joista ei löytynyt mitään hälyttävää. Hoidoksi nyt voimakkaampi kipulääke (Tramadin) ja ehdoton lepo. Kävellen vain tarpeilleen ulos. Ei suositeltu hierontaa eikä kiropraktikkoa.

Keskiviikkona soitin uudelleen eläinlääkärille, joka ehdotti varjoainekuvausta ja valmistautumista selkäleikkaukseen, koska koiran olo ei ollut parantunut. Juttelimme selkäleikkauksien onnistumisista ja sekä koiran toipumisesta ja kuntoutuksesta. Asia tässä elämäntilanteessa (kaksivuotias ja vauva kotona) lievästi sanoen hirvitti. Keskustelimme myös osteopatiasta, kiropraktiikasta ja fysioterapiasta. Päädyimme yrittämään vaihtoehtosia hoitoja varasin ajan fysioterapeutilta ja osteopaatilta.

Topi nousi ylös valittaen kivusta ja sen vähän mitä Topi kulki se kulki selkä mutkalla aluksi konkaten kolmella jalalla. Keskustelimme uudelleen kiropraktikon kanssa ja päädyimme yrittämään hoitoa, koska ensimmäinen kerta auttoi niin selkeästi.

Kiropraktikkokäynnin jälkeen Topi käveli hieman ontuen. Kiropraktikko kuitenkin sanoi että selkä on nyt auki. Seuraavana päivänä ylös nousu oli valitusta ja kävely konkkaamista. Soitin ensin fysioterapeutille ja hän ei oikein osannut sanoa näkemättä mitä tehdä. Soitin osteopaatille hän käski pitää koiraa levossa vain tarpeilleen voi päästää. Hän suositteli homeopaattista lääkettä Arnika Montana C200. Osteopaatti kuitenkin lohdutti että hyvinkin vaikeita selkävaivoja on saatu osteopatialla kuntoon.

Viikonloppuna jälkeen Topi ei liikkunut enää itse mihinkään ja jos vaihtoi asentoa makuupaikallaan valitti sydäntäsärkevästi. Eikä Topi enää halunut syödä mitään. Aamulla ja illalla kannoimme Topia ulos kuonokoppa päässä, ettei se kivuissaan puraisisi. Kipulääkkeitä syötimme, Tramadinia sekä Rimadyliä.

Maanantaina soittelin epätoivoisena vähän joka suuntaan. Eläinlääkärin kanssa keskusteltiin ja vaihtoehdot olivat lopetus tai magneettikuvaus, jossa selviäisi mitä pitäisi leikellä. Osteopatiakin saattaisi auttaa mutta en vain saanut millään aikaa aikaistettua. Soitin Eläinsairaala Aistiin ja sain ajan sinne keskiviikolle. Maanantai-illasta ei saatu Topia enää liikkeelle ja pissat tulivat alle. Homma alkoi todella olla eläinrääkkäyksen rajoilla. Soitin itku kurkussa Aistiin he saivat aikaistettua aikaa. Ismo lähti viemään Ronjaa mummolaan Lahteen ja tiistaiaamusta suunniteltiin lähtöä kohti Helsinkiä. Yön aikana Topi oli pissannut taas alleen ja aamulla kiljui kivusta kun nostimme koiran ulos. Tuntui että ainoa armelias ja järkevä teko olisi tilata lopetus heti kotiin, että kipu loppuisi.

Aistissa meidät vastaanotti varmasti maailman ihanin henkilökunta. Topi saatiin kävelemään tutkimista varten ja lääkäri totesi, että neurologisia oireita ei ole mutta refleksit takajaloissa ovat heikentyneet. Topi punnittiin ja järkytyksekseni todettiin että normaalisti 35 kg painava lihaksikas Topi painoi enää 28 kg. Topi rauhoitettiin kuvauksia varten ja meille sanottiin että voimme tulla takaisin kolmen aikaan, jolloin tiedetään mikä on vialla. Alkoi pitkä kolmen tunnin odotus, toivoa loi tieto siitä että hermot Topin selässä toimivat.

Kolmelta palasimme. Diagnoosi oli discospondyliitti, bakteerin aiheuttama tulehdus nikamavälissä. Kyseinen tauti on erittäin kivulias mutta hoidettavissa ensisijaisesti pitkällä antibioottikuurilla. Topista otettiin veri ja virsanäytteet, jotta saataisiin bakteeri selvitettyä. Lääkkeeksi saatiin kaksi eri antibioottia. Lääkärin mukaan olo pitäisi asteittain parantua ja viikonpäästä Topin pitäisi olla jo huomattavasti parempi.

Perjantaina soittelimme virtsa ja verituloksia. Niistä ei ollut löytynyt bakteeria, joten jatkamme jo käytössä olevilla antibiooteilla ja toivomme että ne alkaisivat tehota. Nyt on siis jo neljäs päivä antibiooteilla. Topin ruokahalu on palannut jossain määrin mutta kävely ei onnistu ilman itkua, eikä Topi edes halua liikkua jos ei sitä puoliväkisin pakota. Perjantaina pystyi kuitenkin tekemään kakat ensimmäisen kerran tällä viikolla.

Lääkäri oli hieman huolissaan tilanteesta ja maanantaina jos tilanne on edelleen sama otetaan yksi antibiootti lisää, ettei rankaan kerkeäisi tulla lisää muutoksia. Nyt ei oikein voida tehdä muuta kuin odotella että lääkkeet alkaisivat vaikuttaa ja harmitella sitä että ei menty suoraan Aistiin. Kiropraktikolla käynnit eivät kyllä tuossa taudissa tehneet hyvää vaikka niillä hyvää tarkoitettiinkin.


Muutamia linkkejä liittyen aiheeseen:

Selkäsairauksista yleisesti suomeksi:
http://www.htk.fi/public/ppu/Selkasairaudet.htm

Diskospondyliitistä tietoa in English:
http://www.rottweilerhealth.org/pdfs/se ... eze_02.pdf
http://www.vin.com/proceedings/Proceedi ... &O=Generic

ja kun tulee hulluksi noiden englanninkielisten lääketieteellisten sanojen kanssa niin täältä löytyy apuja:
http://www.oulu.fi/kielikeskus/medic/

Vertaistukea… Loretta buldogin taistelu samaa sairautta vastaan
http://www.smooshedface.com/features/ar ... 0013.shtml
Avatar
Annamari Aarnio
Viestit: 895
Liittynyt: 19.05.05 07:28
Suomen Briard ry: jäsen
Koirat:: brn D'ëloise du Manoir Noble "Taotao" s. 2004
brn Tosselin Tässä Tirlittan "Peppi" s. 2009
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Annamari Aarnio »

Topille ihan hurjasti tsemppiä toipumiseen!

Hurjan kuuloista... :cry:
Avatar
Tuula Tanska
Viestit: 977
Liittynyt: 18.05.05 16:22
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tuula Tanska »

Voi Topi rukkaa. :sad:
Voimia teille kaikille taistelussa pöpöjä vastaan.
Tuula, Tuuli & Tyyni
Meku Kaikkonen
Viestit: 346
Liittynyt: 29.05.05 20:41
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Meku Kaikkonen »

Voi ei, olipas surullista luettavaa Topin voinnista :cry:
Todella paljon voimia koko Topin perheelle, ja erityisesti Topille itselleen :hug: ...toivotaan että huomenna ja jatkossa vointi olisi paljon parempi...

Meku
Avatar
Minna Uusitalo
Viestit: 519
Liittynyt: 19.05.05 18:39
Suomen Briard ry: jäsen
Koirat:: Brn Angelique 1989-2003
Brn Harmi de la Chaume du Bois Dieu 1992-2007
Brn Gi-Lady Velvet Moravia Campanella 1999-2013
Brn Lacrosse Teenahnoir 2004 -
Brn Zhamanen Jietna 2006-2010
Brn Boreabrie Shania 2011 -
Paikkakunta: Sieppijärvi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Minna Uusitalo »

Voi luoja...toivomme Topille ja kotijoukoille voimia ja peukutuksia toipumiseen! :hello:

Kylläpä koiriimme voikin iskeä kamalia sairauksia...täytyy vain toivoa ettei koskaan itse omien koirien kanssa joutuisi moisen kanssa painimaan..meiltä olis meinaan piiitkä matka Aistiin.. :limp:

-Lapin jengi
Avatar
Maiju Kautto
Viestit: 197
Liittynyt: 19.05.05 17:41
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maiju Kautto »

Topin selkä vaivaa sivusta (puhelimitse) seuranneena täytyy kyllä sanoa, että raju tauti on veroittanut pienen miehen voimia ihan kohtuuttomasti. Puhumattakaan Sinin ja Ismon tuskasta ja huolesta :cry: .

Täältäkin käsin vielä voimia toipumiseen toivotellen...

-Maiju, Armi ja Peikko

ps. Armilta erityispusut ja -halit rakkaalle ystävälle :hug:
Avatar
Ulla-Maj Leppäkorpi
Viestit: 211
Liittynyt: 05.07.05 19:59
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Sundom, Vaasa

Viesti Kirjoittaja Ulla-Maj Leppäkorpi »

Olipa tosiaan hurjaa luettavaa. Toivottavasti Topi kirmaa pian taas kuten ennenkin. Viime viikot varmaan olleet melkoista tuskaa niin Topille kuin koko perheelle.

Haleja ja voimia koko Pietarin perheelle.
Ulla-Maj & Kronvikin pojat
===================
Virpi Leskinen
Viestit: 203
Liittynyt: 19.05.05 09:33
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Savonlinna
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Virpi Leskinen »

Taistele Topi poika, että saat sairauden nujerrettua. Sitä me kaikki toivomme. Voimia koko perheelle.
Virpi :cry:
Chaccado Briards
Avatar
Karoliina Hulkko
Viestit: 717
Liittynyt: 18.05.05 16:07
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Kempele
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Karoliina Hulkko »

Voi hurja mitä on tapahtunut. :cry:

Paljon voimia koko perheelle ja pikaisia paranemisia Topille. :hug:
Minna Tikkanen
Viestit: 155
Liittynyt: 24.05.05 13:28

Viesti Kirjoittaja Minna Tikkanen »

Heippa Sini ja perhe!
Voi, voi... Voinpa hyvinkin kuvitella tilanteenne ja epätoivon, minkä keskellä elätte juuri nyt... Meillä oli tuo samankaltainen tilanne Mökön kanssa syys-joulukuussa 2005.
En rupea tässä ja nyt kaivelemaan enää vanhoja haavoja yksityiskohtaisemmin auki, mutta pistän joitakin pointteja/huomioita, joita tulee nyt mieleen.
Me emme saaneet koskaan lopullista täydellistä varmuutta (diagnoosia) siitä, mikä Mököä todella vaivasi. Lääkäreiden ja ell-asemien asiantuntemus ei näillä korkeuksilla riittänyt ja Helsinkiin asti emme enää ehtineet...
Kaikki alkoi siitä, että eräänä syyskuun iltana iltalenkiltä tultuamme Mökö alkoi ontua toista etujalkaansa. Poika rupesi "tepastelemaan" eli vaihtamaan painoa koko ajan etujalalta toiselle - ja läähättämään kovasti. Nurmikolla kävellessä jalka myös selvästi naksui.
No, siitä alkoi syyn etsiminen... Jalka kuvattiin, kipulääkkeitä, kipupiikkejä, kortisonia jne. Maksa- ja munuaisarvot alkoivat heitellä... Sitten epäilykset alkoivat kohdistua selkään ja meitä kehotettiin menemään toiselle lääkärille toiseen kaupunkiin.
Selkä kuvattiin (tavallinen röntgen) viidessä eri osassa ja ainoa, mitä kuvista löytyi olivat pari pientä luupiikin alkua, mutta lääkärin mukaan syynä olivat ne.
Alkoi taas uusi lääkekierre ja soitteluajat lääkärille... Jonakin päivänä Mökö saattoi olla "hivenen parempi kuin eilen", mutta sitten takajalat alkoivat pahaenteisesti pettää... Poika pystyi hädin tuskin käymään omassa pihassa pissillä.
Tässä vaiheessa kypsyin jo itsekin ja päätin, että nyt lähdetään kyllä vielä kauemmaksi lääkäriin. Koko ajan olin myös itse etsinyt tietoa koirien selkäsairauksista, ja välillä tuntui siltä, että melkein kaikista selkäsairauksista jokin oire täsmäsi myös meihin...
Sitten lopulta, monen päivän yrittämisen jälkeen sain yhteyttä saksanpaimenkoirien selkäsairauksiin erikoistuneeseen lääkäriin (Helsingissä), joka sanoi puhelimessa, että koira autoon ja ajakaa heti tänne. Mutta sitten oli jo liian myöhäistä. (Näin asian siinä tilanteessa tulkitsin.) Sinä viimeisenä päivänä Mökö ei pystynyt liikkumaan enää senttiäkään ja siinä myös minulle tuli tunne, että onkohan tämä jo eläinrääkkäystä... Mökölle oli pakko tilata eläinlääkäri kotiin ja häntäkin odotimme kahdeksan pitkää tuntia...
Aivan älyttömän paljon avoimia kysymyksiä jäi ja monta kertaa mietin niitä vielä nykyäänkin... Yksi iso asia, mikä minua itseäni jäi harmittamaan, oli se, etten osannut vaatia eläinlääkäreitä kuvaamaan Mökön KAULARANKAA. Näin jälkikäteen oma epäilykseni on, että ongelmien ydin meidän kohdallamme olisi ollut juuri siellä... Välilevynpullistuma kaularangassa...
Aika pitkä ja perin yksityiskohtainenkin tarina tästä taisi sittenkin tulla... Eikä tästä välttämättä ole mitään apua Topin tilanteeseen, mutta kerroin nyt kuitenkin, jos vaikka herättäisi joitakin ajatuksia sinussa Sini!
Ja ainakin minä annan täältä tonnilla sitä vertaistukea!!!
Sylintäydeltä voimia teille arkeen ja toivottavasti Topi vielä paranee!!!!

T. Minna T
Sini Pietari
Viestit: 44
Liittynyt: 19.05.05 11:21
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sini Pietari »

Kiitos kaikille myötäelämisestä.

Voi Minna olen todella pahoillani, että olet vastaavan tilanteen joutunut elämään läpi. Tuo, että ei ole tietoa mikä on ja mikä auttaisi, on ollut tässä hommassa ehdottomasti pahinta aikaa. Silloin kun kokoajan näkee kuinka koira kärsii ja menee vain huonompaan suuntaan, todella painaa raskas vastuu rakkaasta ystävästä ja siitä päätöksestä milloin kipu saa riittää. Olen ymmärtänyt että noiden selkäsairauksien diagnosoiminen on melko hankalaa ja selän kirurgiset korjaukset haastavia. Vielä hirveämpää on se että kun yrittää sitä apua saada, mistä suunnasta milloinkin, niin eihän se heti nyt onnistu millään ja taas tulee kipuaikaa lisää.

Nyt on viides päivä antibiooteilla. Topi ei vieläkään pysty kävelemään ja ylösnouseminen on tuskaa. Ruokahalu on palanut hyväksi ja nyt poika saakin kolme ateriaa päivässä. Loikoillessa Topin on hyvä olla ja se nukkua röhnöttää koivet suorana mutta asennon vaihto tekee kipeää. Ei voi sanoa että innolla odottamaani ihmeparantumista olisi tapahtunut, valitettavasti. Huomenna soitan lääkärille ja todennäköisesti otetaan yksi antibiootti lisää listaan ja taas joudumme odottamaan ja toivomaan että kivut helpottaisivat ja Topi pääsisi aloittamaan toipumisen.
Annina Björlund
Viestit: 40
Liittynyt: 16.05.07 08:58
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja Annina Björlund »

Ikävän kuuloista tuollainen. Toivottavasti Topi paranee. Jaksamista Topin perheelle minun ja Dantekin puolesta!
Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen,
kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja."
-Kalevala, 10. runo-
Sini Pietari
Viestit: 44
Liittynyt: 19.05.05 11:21
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sini Pietari »

Vähän Topin tilannepäivitystä.
Maanantaina soittelimme Aistiin kun Topi oli edelleen samassa kunnossa ja Topiin lyötiin injektiona yksi vahva antibiootti lisää täällä Tampereella. Tänään soittelimme sitten jälleen Aistiin kun tila ei tunnu kohentuvan millään ja antibioottien pitäisi kuitenkin vähitellen tehota. Kävely, ylösnouseminen on edelleen kivuliasta konkkaamista. Lääkärin mukaan kipu ei vielä tässä vaiheessa ole välttämättä paha asia, paranemista on saattanut tapahtua vaikkakin kipuja vielä on. Nyt on sitten perjantaille aika Aistiin röntgenkuviin, joista pitäisi asia selvitä. Sen jälkeen mietitään taas lisää lääkitystä. Suht virkeä Topi on muuten ja tykkää kiskoa keppejä mutta makuullaan.
Sini Pietari
Viestit: 44
Liittynyt: 19.05.05 11:21
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sini Pietari »

Kyllä on sitkeässä pöpöt ja hidasta on toipuminen. Perjantain kuvissa ei näkynyt paranemisen merkkejä. Topista otettiin selkäydinpunktio joka viljeltiin, siitä ei kuitenkaan löytynyt mitään. Lääkäri sanoi että vähän liian aikaista vielä odottaa röntgenkuvissa näkyvää paranemista ja koska antibiootit ovat olleet käytössä niin hyvin todennäköistä ettei tuossa punktiossa mitään löydykään eli toisaalta voi päätellä että antibiootit tehoaisivat.

Topi edelleen makaa sisällä ollessaan omalla alustallaan eikä liiku siitä mihinkään.Topia nostetaan ulos 4 kertaa päivässä. Maahan laskeminen sattuu jostain syystä kovasti ja Topi valittaa kovaäänisesti. Ilmeisesti kun oikealle jalalle tulee painoa niin se sattuu enemmän (?). Yleensä hieron päälimmäistä jalkaa (joka on aina vasen) ennekuin Topin saa makuulta liikkeelle. Liikkuminen on edelleen tuskaista. Kakkaaminen on hankalaa ja kivuliasta, kun asennossa on hankala olla. Takapäässä ei juurikaan ole lihaksia enää.

Aavistuksen verran Topi on paremmassa kunnossa kuin viikko sitten. Topi ei yleensä enää pissaa makuullaan tai suoraan siihen mihin nousee makuulta ylös, vaan köpöttää lähimmälle pensaalle ja yrittää jopa nostaa tassua. Ja kakkaa myös kerran päivässä kivuista huolimatta. Henkisesti Topi on virkeämpi ja makuullaan ollessa ei minusta ole ollenkaan kivulias vaan rapsutellessa venyttelee jalkojaan. Ulkona on nyt muutamia kertoja pyörinyt selällään ja eilen ruohonsyönnin himo voitti seisomisesta aiheutuvan kivun. Tänään Topi nousi jopa istumaan paikaltaan haukkumaan ovikelloa. Ja aamulla nousi itse ja käveli ulko-ovelle ennenkuin kerittiin nostamaan.

Topi on syönyt nyt 2 viikkoa antibiootteja (trikozol, synulox) ja pistoksesta (convenia) on viikko. Rimadyliä menee edelleen 1 ja 1/4 osa per päivä. En tiedä miten yleensä koirat esim. selkäleikkauksista toipuu mutta ihan tuskastuttavan hidasta tuo on. Onneksi nyt kuitenkin toipumisen merkkejä on ilmassa vaikka välillä taas tulee selkeästi huonompia hetkiä. Täytyy rakentaa jonkun näköinen ramppi noihin rappusiin, että ei tarvitsisi Topia nostella kun nostelu ja alas lasku selkeästi aiheuttaa nyt pahimmat kivut.

Tuo diskospondyliitti on tosiaan bakteerin tai sienen aiheuttama tulehdus nikamavälissä. Yleensä päätulehdus on jossain muualla esim. virtsateissä, sydämessä, kiveksissä, iholla. Tulehdus voi johtua myös siitä että elimistöön on kulkeutunut heinän vihne, joko suoliston tai hengityksen kautta. Brucella canis aiheuttaa myös tuota tulehdusta mutta käsittääkseni se on suomessa harvinainen(?) Ja Topin seksielämä on ollut kyllä aikalailla hiljaista... Topilla tulehdus on takapäässä L7-S1 nikamavälissä. Tulehdus voi olla myös useammassa nikamavälissä. Kun tulehdus on etupäässä niin koiran olo on vielä hankalampi. Tulehdus aiheuttaa muutoksia nikamissa ja kipua kun tulehduseritteet ym. arpikudos painaa selkäydintä. Hoitona tuohon on tosiaan pitkäkestoinen (6-> viikkoa) antibiootti kuuri. Veriviljelmissä aiheuttava bakteeri saadaan selville 25-75% ja virtsaviljelyssä 50% tapauksia. Topin tapauksessa ei aiheuttavaa bakteeria tiedetä, joten siksi Topi saa laajakirjoisia antibiootteja. Yleensä koirat jotka reagoivat antibiootteihin toipuvat hyvin. Jos antibiooteilla ei saada tulosta aikaiseksi niin lukemani perusteella voidaan selkää myös leikata ja helpottaa painetta selkäytimessä ja taas viljellä sitä töhnää mitä löytyy, jotta saataisiin oikeat antibiootit valittua. Topin lääkärin kanssa leikkelyistä ei ainakaan ole vielä ollut mitään puhetta. Käsittääkseni jos tulehdus johtuu brucella canis bakteerista, tuollaisesta vihneestä tai sienestä se saattaa myös uusia. Topin oireet jotka havaitsin oli aluksi tosiaan tuo takajalkojen satunnainen ontuminen. Topi jätti vain yhden kerran nappulat syömättä joten varsinaista ruokahaluttomuutta en sen kummemmin havainnut ennen kuin tila romahti siihen että ylös noustiin valittaen. Siihen saakka Topi touhusi ja kohelsi minusta ihan normaalisti.

Niin ja pakko sanoa että mitään lääketieteellistä tuntemusta minulla ei ole kunhan olen yrittänyt tajuta mikä tuota koiraa mahdollisesti vaivaa ja varmaan olen saattanut ymmärtää asioita väärin.

Tuossa muuten vielä Talvion tietopaketti selkäsairauksista:
http://www.kallionkoirakerho.com/artikk ... raudet.pdf
Sini Pietari
Viestit: 44
Liittynyt: 19.05.05 11:21
Suomen Briard ry: jäsen
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sini Pietari »

Jeps... Toippari on edelleen huonona. Järkyttävää katsella mutta ei toista voi lopettaakaan, kun hyvällä todennäköisyydellä pitäisi kuitenkin kuntoon tulla. Tehtiin ramppi Topille rappusiin mutta kävely siitä ei vielä onnistu. Yhden keran tuli alaspäin ja pääsi jotenkin mun ohi koheltamaan sen verran että "hyppäsi" noin 10 cm korkeudesta rampin sivusta ja eikä tehnyt moinen urheilusuoritus hyvää. Ylös ramppia ei enää päästy ja alas ei sen jälkeen ole menty. Kannan ennemmin Topin tuonne pihalle, että kävelyä tulisi mahdollisimman vähän. Voi että jos tästä selvitään niin aika onnellisia ollaan. Pakko kuulemma vain hyväksyä tilanne että koira on nyt kipeä ja kärsivällisesti odotella että nikamat luutuvat ja hakevat paikkansa. Kolmisen viikkoa vielä ja pitäisi näkyä selkeätä parantumista. Nythän ruoka Topille maistuu ja makoillessa ei satu. Ylös päästään melko hyvin ulkona, kävely on hoipertelua ja vie voimat. Kaikkein kamalinta on kyllä kakalla käynti. Pakko toista kannustaa koko hommaan ja kehua jotta jaksaisi asian hoitaa.

Kun nyt lähdin noita linkkejä keräilemään tähän säikeeseen niin tässä on aika mielenkiintoinen. Viiden minsan tiivistelmä taudista kuin taudista.
https://app.vetconnect.com/5min/data/05240525.htm

ja hyvä artikkeli löytyy myös täältä, kuvii ja kaikkee..
http://www.bearscampnewfs.com/health/Wa ... %20Dog.pdf

Täytyy nyt toivoa että Topi olisi sen 69-91% (lähteestä riippuen) joukossa joka tästä taudista toipuu viettämään normaalia koiranelämää.
Vastaa Viestiin