
Meinasi itku päästä kun luin Topin tarinaa. Toivottavasti Topin leikkaus on mennyt hyvin. Lääkäri on ainakin hyvä, leikkasi Rutun selän kesäkuussa 2006 ja nyt on meillä poika kunnossa. Eri vaiva tosin. Välilevytyrä ristiluun ja nikaman välissä. Ruttu reuhasi pihalla rotikkaneidin kanssa, ulahti kerran ja sen jälkeen juoksi pitkin pihaa pysähtymättä kertaakaan. Toin koiran sisälle ja sama meno jatkui, koira läähätti, eikä suostunut pysähtymään, eikä käymään lainkaan maate. Seuraavana päivänä käytiin eläinlääkärissä, joka oli sitä mieltä ettei selässä ole mitään muuta kuin venähdys, ja mahdollinen diagnoosi on eturauhasen tulehdus ja selän venähdys. Koiraa hoidettiin antibiooteilla ja kipulääkkeellä ja eläinlääkäristä joka toinen päivä haetuilla kipupiikeillä jotka tuntuivat tietenkin hiukan helpottavan oloa. Koira huusi kuitenkin suoraa huutoa joka kerran kun meni portaita ylös tai alas juoksi sitten portaat kuin heikkopäinen kun kuvitteli että portaat jotenkin liittyvät koettuun kipuun. Tätä jatkui viikon verran kunnes koitti päivä ettei koira enää suostunut menemään maate vaan huusi suoraa huutoa joka kerran kun yritti käydä makaamaan. Tietysti oli myöhäinen ilta, eikä toivoakaan mistään eläinlääkärin avusta. Soitin lopulta hysteerisenä 23.00 aikoihin Aistiin, jossa rauhoiteltiin ja käskettiin tuomaan koira heti aamulla sinne. Vein perjantaina seisovan koiran aamulla Aistiin tutkimuksen (jossa löytyi selästä kipupiste) ja jätin Rutun sinne sydän kylmänä magneettikuvaukseen. Aamupäivällä sain töihin soiton ja diagnoosin välilevytyrä, paras hoito leikkaus. Annoin luvan leikata. Iltapäivällä tuli soitto että koira on leikattu ja leikkaus meni hyvin.
Leikkauksen jälkeen kaikkein kivuliainta aikaa oli ensimmäinen vuorokausi kun kipulaastari ei oikein vielä vaikuttanut eikä lisäkipulääkkeestäkään tuntunut olevan mitään apua ja leikkauksessa annetut lääkkeet alkoivat poistua elimistöstä. Ruttu seisoi ensimmäisen yön ja läähätti kovasti ja oli kivulias kunnes seuraavana päivänä kotiin jäänyt isäntä sai pojan houkuteltua makaamaan ja koira vihdoin nukahti. Helpotuksen tunne uutisesta oli valtava. Mikään ei ole niin tuskallista kuin katsella koiran kipua, voin vaan kuvitella mitä olette joutuneet Topin kanssa käymään läpi!
Pikkuhiljaa siitä alkoi toipuminen, koiralla on ihmeellinen elimistö siinä mielessä. Parin päivän päästä jo mennä könkötettiin pihalla remmissä ilman suurempia kipuja. Toivon hartaasti että myös Topin tapauksessa leikkaus auttaa ja toipuminen lähtee käyntiin pian.
Joskus voi tulla takapakkia kun lihakset on heikot ja kaikkea voi sattua, niin kävi meillekin, eräänä päivänä sama rumba alkoi taas alusta ja ajattelin jo että nyt on seuraava välilevy mennyt. Taas magneettikuvattiin, koska koira oli seisonut kivusta jo taas vuorokauden, ei löytynyt mitään, leikkauskohta oli arka, Ruttu oli todennäköisesti onnistunut venäyttämään leikkauskohdasta lihaksen. Sai Aistista kipulaastarin taas kylkeensä ja seisoi siitä huolimatta yhteensä 2 kokonaista vuorokautta kunnes oli niin väsynyt että jalat tärisivät uupumuksesta. Sitten vihdoin makaamaan ja toipuminen pikkuhiljaa käyntiin.
Tänään Ruttu juoksee, telmii, harrastaa ja nauttii elämästä. Kaiken läpikäydyn jälkeen koirasta on tullut entistäkin tärkeämpi ja rakkaampi ja olen todella kiitollinen siitä että Aistin upea henkilökunta hoiti koiran kuntoon.
Pikaista paranemista Topille! Täällä ollaan kovasti hengessä mukana.