Charbonne
- Jonna Niinikangas
- Viestit: 28
- Liittynyt: 04.07.08 23:46
- Suomen Briard ry: jäsen
- Paikkakunta: Kolari
Charbonne
Tuon edellisen topicin johdosta, kiinnostuin asiasta. Selittäkääpä tämä Charbonne-asia, yhdelle, joka ei tiedä mutta toivoisi tietävänsä jatkossa.
Miten paljon mustaa pitää olla ja missä kohdissa, että voidaan puhua Charbonnesta? Mistä linjoista sitä löytyy, ja mitä se tuo mukanaan? Linkkejä kuviin aikuisista, pentukoirista, jotka kyseistä ominaisuutta kantaa. Miten se periytyy?
Miten paljon mustaa pitää olla ja missä kohdissa, että voidaan puhua Charbonnesta? Mistä linjoista sitä löytyy, ja mitä se tuo mukanaan? Linkkejä kuviin aikuisista, pentukoirista, jotka kyseistä ominaisuutta kantaa. Miten se periytyy?
-
- Viestit: 194
- Liittynyt: 07.01.06 12:52
- Suomen Briard ry: jäsen
- Koirat:: Boreabrie Rolling Stone " Nitro"
Tosselin Tieten Tahtoen " Saga" - Paikkakunta: Ranua
- Minna Uusitalo
- Viestit: 519
- Liittynyt: 19.05.05 18:39
- Suomen Briard ry: jäsen
- Koirat:: Brn Angelique 1989-2003
Brn Harmi de la Chaume du Bois Dieu 1992-2007
Brn Gi-Lady Velvet Moravia Campanella 1999-2013
Brn Lacrosse Teenahnoir 2004 -
Brn Zhamanen Jietna 2006-2010
Brn Boreabrie Shania 2011 - - Paikkakunta: Sieppijärvi
- Viesti:
Tuolta löytyy paketti briardien värigenetiikkaa kuvien kera:
http://koti.mbnet.fi/kannusr/sivut/varit.htm
http://koti.mbnet.fi/kannusr/sivut/varit.htm
- Jonna Niinikangas
- Viestit: 28
- Liittynyt: 04.07.08 23:46
- Suomen Briard ry: jäsen
- Paikkakunta: Kolari
- Maiju Kautto
- Viestit: 197
- Liittynyt: 19.05.05 17:41
- Suomen Briard ry: jäsen
- Paikkakunta: Vantaa
- Viesti:
Ainakin osa charbonne -sävyisistä pennuista syntyy todella kauniin värisinä "punaisina". Usein jopa poikkeuksellisen syvän punaisina. Teini-iässä turkin juuresta alkaa sitten "yllättäen" puskemaan tuota hiilen väriä. Näin on käyttäytynyt ainakin edellisessä ketjussa mainitsemani Talismanik de la Chaume du Bois Dieun väri sekä koto-Suomessa syntyneen "punaisen salaman" Taiston (Chaccado Bojangles) väri. Osa charbonne pennuista taas ovat jo pentuna hiilen sävyllä väritettyä (kuten Jimi ja Topi aikanaan).
Usein fawneilla pennuilla saattaa olla pentuna hiilen sävyä, joka kasvaa "ulos" pentuturkin myötä. Joten pentuturkin sävystä ei välttämättä tätä seikkaa osaa ennustaa.
Leon sisarusparvessa näkyykin hyvin se, miten ns. huonon värinen koira saattaa jäättää varsin kauniin värisiä jälkeläisiä. "Ei ole koiraa karvoihin katsominen" -sanonta sopisikin tähän aiheeseen
(tämä oli siis tarkoitettu kevennykseksi - ettei kukaan tähän nyt tartu )
-Maiju & bumerangit
Usein fawneilla pennuilla saattaa olla pentuna hiilen sävyä, joka kasvaa "ulos" pentuturkin myötä. Joten pentuturkin sävystä ei välttämättä tätä seikkaa osaa ennustaa.
Leon sisarusparvessa näkyykin hyvin se, miten ns. huonon värinen koira saattaa jäättää varsin kauniin värisiä jälkeläisiä. "Ei ole koiraa karvoihin katsominen" -sanonta sopisikin tähän aiheeseen
(tämä oli siis tarkoitettu kevennykseksi - ettei kukaan tähän nyt tartu )
-Maiju & bumerangit
-
- Viestit: 203
- Liittynyt: 19.05.05 09:33
- Suomen Briard ry: jäsen
- Paikkakunta: Savonlinna
- Viesti:
Kiitos asiallisesta keskustelunavauksesta mielenkiintoisesta aiheesta, fawnista väristä ja charbonneésta siinä.
Koska minulla on nyt tuhinalauma pentulaatikossa, yritän olla nopea ja tiivistää muutamia asioita fawnista väristä, johon kuuluu charbonneé sävy (fawn charbonneé). Lisää tekstiä löytyy omasta foorumista, jossa olen aikaisemmin samaa asiaa käsitellyt otsikolla ”Fawnin värin kehittyminen” sekä tietenkin briardkirjallisuudesta ja artikkeleista.
Charbonneé siis tarkoittaa hiilenväriä ja se näyttäytyy fawneissa briardeissa käytännössä haaleasta tuhkanväristä aina mustaan tai mustanruskeaan. Yleensä charbonneé väriä on kauniin punaisessa fawnissa koirassa esimerkiksi kauluksessa, lapojen päällä tai karvojen päissä.
Vastasyntyneellä pentulla tämän mustan erottaa hyvin, ja nuorella koiralla, kun punainen väritys muuttuu vuodeksi kahdeksi vaaleaksi, se oikein korostuu turkista sävyttyen kuitenkin yleensä kauniisti iän ja värin tummumisen myötä. Vaiheessa olevia 1-2 vuotiaita onkin joskus vaikea arvioida, usein esimerkiksi karvan päässä oleva musta häipyy kokonaan pois. Se, miten vahvana hiilenväri tulee säilymään vai peittyykö se ajan myötä pois, on vaikea ennustaa.
Ranskan yhdistyksen sivuilla esitellään briardin väreiksi musta, fawn, fawn charbonneé (vähäisestä keskivahvaan), harmaa tai sininen. Charbonné on siis aivan hyväksyttävä väri, ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Fawnista väri on toivottavimmillaan lämmin ja tasainen, ei vaalea eikä haalistunut. Hiilenväriä saa olla joukossa (fawn charbonneé), kunhan se ei näyttele liian suurta osaa. Briardkirjallisuudessa on maininta, jossa esimerkiksi kauttaltaan koirassa esiintyvä karvojen päissä oleva 1/5 musta väri ei ole virheellistä. Suuremmasta osasta saa rangaista, muttei ole hylkääväa sekään. Liika hiilenväri, joka muodostaa lähes manttelin on virhe (ei taaskaan hylkäävä sellainen). Hylkäävänä virhe taasen on charbonneé hiilenväri, joka muodostaa täyden manttelin selän päälle. Kaksivärisyys ei merkitse sitä, että koira silmämääräisesti on kaksivärinen (esimerkiksi punasiet jalat ja musta mantteli selän päällä "loimena"), vaan kaksivärisyys on tarkistettava koiran ihosta, joka on tummissa karvankohdissa tumma ja vaaleissa vaaleanpunainen. Käytännössä noita aitoja kaksivärisiä on hyvin vähän.
Punaiset charbonneé koirat kantavat usein rikastuttavaa värin perimää veressään, joten fawnin värin säilyttämiseksi ja kehittämiseksi niillä on arvokas tehtävä. Paljon charbonneé mantteleita yleisempänä virheenä fawnissa värissä on liiallinen vaaleus. Fawn väri tuppaakin vaalenemaan sukupolvi toisensa perään yhdistämällä ainoastaan tasavärisiä oranssinsävyisiä yksilöitä. Tästä Maiju kertoi aikaisemmassa viestissään. Useiden ranskalaisten kasvattajien kanssa keskustellessani on johtopäätös melko yksimielinen: kauniin tasaisessa oranssissa sävyssä on etsittävä seuraavaan sukupolveen punaista charbonneé väriä sävyn ylläpitämiseksi. Toisaalta siellä sukutauluissa esiintyy myös ihan nollattuja mantteliyksilöitä, joilla on muuten suurta annettavaa suvun jatkamiseksi, niitä on vaan viisaasti yhdistetty homotsygootti mustiin koiriin, jotka periyttävät ainoastaan mustaa ja on jatkettu mustien linjojen parissa.
Usein pentueet, jossa on mahdollisuus todella kauniisiin punaisiin väreihin, eivät ole värimaailmaltaan tasalaatuisia, vaan pentueessa on tasaisia punaisia pentuja, ja sen lisäksi enemmän tai vähemmän mustaa punaisen joukossa jaloissa, kaulassa, selässä.
Kasvattajat, tuomarit ja koiranomistajat arvostavat sitten fawnin värin kauneutta oman esteettisen silmänsä painottamana. Oma kasvatusajatukseni ei lähde siitä, että väri olisi valinnoissani tärkeysjärjestyksen huipulla, mutta jos luonneominaisuuksiltaan minua miellyttävällä kaunisrakenteisella ja taustoiltaan terveellä fawnilla uroksella on punasävyinen fawn-charbonneé väri tai tausta, on se ikään kuin bonusta valinnan päälle
-Virpi ja chaccadot
Koska minulla on nyt tuhinalauma pentulaatikossa, yritän olla nopea ja tiivistää muutamia asioita fawnista väristä, johon kuuluu charbonneé sävy (fawn charbonneé). Lisää tekstiä löytyy omasta foorumista, jossa olen aikaisemmin samaa asiaa käsitellyt otsikolla ”Fawnin värin kehittyminen” sekä tietenkin briardkirjallisuudesta ja artikkeleista.
Charbonneé siis tarkoittaa hiilenväriä ja se näyttäytyy fawneissa briardeissa käytännössä haaleasta tuhkanväristä aina mustaan tai mustanruskeaan. Yleensä charbonneé väriä on kauniin punaisessa fawnissa koirassa esimerkiksi kauluksessa, lapojen päällä tai karvojen päissä.
Vastasyntyneellä pentulla tämän mustan erottaa hyvin, ja nuorella koiralla, kun punainen väritys muuttuu vuodeksi kahdeksi vaaleaksi, se oikein korostuu turkista sävyttyen kuitenkin yleensä kauniisti iän ja värin tummumisen myötä. Vaiheessa olevia 1-2 vuotiaita onkin joskus vaikea arvioida, usein esimerkiksi karvan päässä oleva musta häipyy kokonaan pois. Se, miten vahvana hiilenväri tulee säilymään vai peittyykö se ajan myötä pois, on vaikea ennustaa.
Ranskan yhdistyksen sivuilla esitellään briardin väreiksi musta, fawn, fawn charbonneé (vähäisestä keskivahvaan), harmaa tai sininen. Charbonné on siis aivan hyväksyttävä väri, ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Fawnista väri on toivottavimmillaan lämmin ja tasainen, ei vaalea eikä haalistunut. Hiilenväriä saa olla joukossa (fawn charbonneé), kunhan se ei näyttele liian suurta osaa. Briardkirjallisuudessa on maininta, jossa esimerkiksi kauttaltaan koirassa esiintyvä karvojen päissä oleva 1/5 musta väri ei ole virheellistä. Suuremmasta osasta saa rangaista, muttei ole hylkääväa sekään. Liika hiilenväri, joka muodostaa lähes manttelin on virhe (ei taaskaan hylkäävä sellainen). Hylkäävänä virhe taasen on charbonneé hiilenväri, joka muodostaa täyden manttelin selän päälle. Kaksivärisyys ei merkitse sitä, että koira silmämääräisesti on kaksivärinen (esimerkiksi punasiet jalat ja musta mantteli selän päällä "loimena"), vaan kaksivärisyys on tarkistettava koiran ihosta, joka on tummissa karvankohdissa tumma ja vaaleissa vaaleanpunainen. Käytännössä noita aitoja kaksivärisiä on hyvin vähän.
Punaiset charbonneé koirat kantavat usein rikastuttavaa värin perimää veressään, joten fawnin värin säilyttämiseksi ja kehittämiseksi niillä on arvokas tehtävä. Paljon charbonneé mantteleita yleisempänä virheenä fawnissa värissä on liiallinen vaaleus. Fawn väri tuppaakin vaalenemaan sukupolvi toisensa perään yhdistämällä ainoastaan tasavärisiä oranssinsävyisiä yksilöitä. Tästä Maiju kertoi aikaisemmassa viestissään. Useiden ranskalaisten kasvattajien kanssa keskustellessani on johtopäätös melko yksimielinen: kauniin tasaisessa oranssissa sävyssä on etsittävä seuraavaan sukupolveen punaista charbonneé väriä sävyn ylläpitämiseksi. Toisaalta siellä sukutauluissa esiintyy myös ihan nollattuja mantteliyksilöitä, joilla on muuten suurta annettavaa suvun jatkamiseksi, niitä on vaan viisaasti yhdistetty homotsygootti mustiin koiriin, jotka periyttävät ainoastaan mustaa ja on jatkettu mustien linjojen parissa.
Usein pentueet, jossa on mahdollisuus todella kauniisiin punaisiin väreihin, eivät ole värimaailmaltaan tasalaatuisia, vaan pentueessa on tasaisia punaisia pentuja, ja sen lisäksi enemmän tai vähemmän mustaa punaisen joukossa jaloissa, kaulassa, selässä.
Kasvattajat, tuomarit ja koiranomistajat arvostavat sitten fawnin värin kauneutta oman esteettisen silmänsä painottamana. Oma kasvatusajatukseni ei lähde siitä, että väri olisi valinnoissani tärkeysjärjestyksen huipulla, mutta jos luonneominaisuuksiltaan minua miellyttävällä kaunisrakenteisella ja taustoiltaan terveellä fawnilla uroksella on punasävyinen fawn-charbonneé väri tai tausta, on se ikään kuin bonusta valinnan päälle
-Virpi ja chaccadot
Chaccado Briards
-
- Viestit: 194
- Liittynyt: 07.01.06 12:52
- Suomen Briard ry: jäsen
- Koirat:: Boreabrie Rolling Stone " Nitro"
Tosselin Tieten Tahtoen " Saga" - Paikkakunta: Ranua